Tammikuun viimeistä viedään

Näin on yksi kahdestoistaosa tätäkin vuotta jo takana. Aamuni alkoi labrareissulla ja jo puolen päivän jälkeen lääkärini soitti EKG:stä ja passitti heti sisätautilääkärille. Se etu tästä yksityisen lääkäriaseman käytöstä on, että ei näissä ajanvarauksissa kauan nokka tuhise. Lääkäriaika on jo huomenna, missä tietysti oli vähän onneakin matkassa. Sydämessä on jotain, minkä yleislääkäri tahtoo selvitettäväksi. Ei kai tuo nyt ihmekään ole, jos syrämestä ottaa, kun ajattelee kaikkia näitä tapahtumia. Ja ylettömään väsymykseen ja hengenahdistukseen täytyy joku syy löytyä. Ei edes se auta, että periaatteessa elämässä on kaikki muuten hyvin.

Kerran aikaisemmin, vähän toistakymmentä vuotta sitten minulla ehkä oli lievä infarkti. Otti niin vietävästi rinnasta, kun olin vielä myöhään illalla työpaikalla. Taustalla oli potkut siitä firmasta, mutta kai sitä kuitenkin yritti selvitä kunnialla viimeisistä työpäivistään. No, ajattelin että sinne en aikakaan lukkojen taakse jää kuolemaan ja lähdin ajelemaan kohti kotia. Kivistys hellitti matkalla, joten en mennyt lääkäriinkään, varsinkin kun päivystys ei enää ollut kotipaikalla auki siihen aikaan, joten ei ollut paikkaa mihin mennä. Myöhemmin lääkäri piti sitä vain "vikailmoituksena".  Nyt vissiin aletaan tutkia.

Iltapäivällä otin nukketalo Kyyhkylän osat esille. Talon runko on nyt pystyssä ja sen voi katsastaa täällä. Vielä on paljon tekemistä, mutta seuraavaksi yritän rahdata talon yläkertaan. Mies sai pahoja näppylöitä, kun rakensin sitä alakerrassa. Ei mokoma suostunut yhtään edes auttamaan, vaikka osien kasaaminen ei ollut kovin helppoa ainakaan minun taidoillani.

Jos minua ahistaa, niin isäparkaa vielä enemmän. Onneksi juuri nyt häntä ei kukaan ole passittamassa pois sairaalasta, mutta oli tässä muutama päivä sitten ns. tilanne päällä. Kaivoin jo potilasasiamiehen nimen esille, mutta toivottavasti asiat vielä tällä viikolla kääntyvät parempaan suuntaan. Tai sen näkee sitten.

Onneksi täällä ei ole ollut sellaisia paukkupakkasia kuin monella muulla paikkakunnalla. Luntakaan ei tänään ole tarvinnut lingota eli kuva on viime viikolta. Olemme kyllä moneen kertaan kiitelleet sitä, että silloin kun talous antoi myöten, teimme hyviä ostoksia eli pistimme kaikki liikenevät rahat esimerkiksi lumilinkoon ja toisena vuonna päällä istuttavaan ruohonleikkuriin. Nyt mies osti käsikäyttöisen hiekoituskoneen, joka ei maksanut kuin viitisenkymppiä. Toivottavasti se on hintansa väärtti. Nuo kalliimmat hankinnat ainakin ovat olleet.