Merkkipäivä

Syntymäpäivät on nyt juhlittu ja hyvin meni. Veteraani ja puolisonsa jaksoivat olla kahvipöydässä hämmästyttävän pitkään, isä peräti kolme tuntia. Äiti pääsi sänkyynsä hieman aikaisemmin, mutta istui kuitenkin muiden mukana hänkin. Se oli isälle tietysti erityisen suuri ilo.

En nyt ns. sattuneesta syystä esittele tämän enempää juhlissa ottamiani kuvia. Tuo kaunis ruusukimppu oli kunnalta ja siitä täydet pisteet. Sen verran isä on kunnanhommissa ollut, että ilman muuta ansaitsi kukkaset, jotka kai tulivat hänelle itselleenkin suurena yllätyksenä. Myös seurakunta oli tilaisuudessa edustettuna. Pappi ei tosin ollut ennestään tuttu eikä muutenkaan ihan kartalla, kun joutui tenttaamaan isää aina ammatista ja kotipaikasta lähtien. Tarkistipa vielä syntymäpäivänkin, heh-heh. Onneksi oli osannut tulla oikeana päivänä paikalle. No ei se mitään, ammattipuhuja osaa virittää keskustelun vaikka sitten kyselemällä sitä, mitä ei tiedä.

Kun nyt kakuissa ollaan, niin tässäpä parit makeat pikku kakkuset:

Elvarin korut ovat ihania! Nämä ostin ensi sijaisesti ajatellen nukkekotimaailmaa, mutta saa nähdä raaskinko napsia kiinnittimiä irti vai en. Näitä myydään Punomossa ja linkki oikeaan paikkaan on Elvarin sivuilla. Ihan halvoista kakuista ei ole kysymys, mutta pari päivää mietittyäni tulin siihen tulokseen, että nämä on saatava! Maksoi mitä maksoi. Hintaa oli yhtä paljon kuin kahdessa ihanassa kinuskikakussa yhteensä, mutta yhtään en kadu.

Mietin hyvän tovin, kirjoitanko tästä yhdestä jutusta vielä vai en. Kun se ajoittui sopivasti suvun vanhimman syntymäpäivälle, niin ehkä se on kerrottava (pakko!) silläkin uhalla, että homma vielä menee puihin. Tekeillä näet on tarinakokoelma, jonka keskushenkilö on isänisän isoäiti eli tarinat elävät 1800-luvun tapahtumissa, toden ja tarun rajoilla. Synopsis ja ihka ensimmäinen luku menee tänään kirjekuoreen ja lähtee huomenna kirjoitustyöni ohjaajalle kommentoitavaksi. Ettei vähän jännitä? Mutta tuli se vaikka bumerangina takaisin varustettuna isoilla punaisilla henkseleillä, niin nyt se on edistynyt tosiaan tähän vaiheeseen. Ja kun asiasta kertoo julkisesti, niin se ainakin varmistaa toteutumisen jossain muodossa. Ihan vielä ei kuitenkaan kannata jättää ennakkotilauksia.

----

Ja niinhän tässä ollaan taas kerran keskellä yötä. Tällä kertaa viipeen aiheuttaja on printteri, jonka kanssa taistelin ainakin tunnin. Ensin oli mustekasetti lopussa. Se tyhjenikin yllättävän nopeasti ja lähes varoittamatta. Sitten en meinannut saada uutta kasettia ängettyä paikalleen, mistä kone tietysti suuttui. Lepyttelyyn meni aikaa. Nyt se taas pelaa ja mainostamani kirjekuori on suljettu.
Kauniita unia!