Kävin eilen lääkärin juttusilla ja sain oikein tosi tyrmäävän antibioottikuurin ja lähetteen suunnilleen kaikkiin mahdollisiin kokeisiin plus EKG:hen parin viikon päästä eli sitten kun kuuri on ohi. Toivottavasti hevoskuuri vihdoinkin auttaa ja maha kestää. Tämä on ollut kummaa tautia: joka toinen päivä on parempi, joka toinen päivä sairastan. Onneksi lääkäri kuuli yskimiseni, joten hänelle ei jäänyt epäilystä esimerkiksi luulotaudista. Keuhkot kuulemma olivat silti puhtaat, vaikka aamulla krohisin siihen malliin, että mies ihmetteli mikä kone ulkona menee! Mies istui metrin päässä krohisijasta.

Tämä ei ole piilokuva, vaikka melkein. Kamera oli lähellä, mutta ennen kun sain sen viritettyä, oli heppa jo melkein kadonnut eiliseen lumisateeseen. Näitä ratsukoita kulkee aika usein meidän ohi.

Tänään on lunta sataa ripsotellut sen verran, että mies ei lähtenyt lumitöihin. Tosin lämpötilakin taitaa olla jo plussan puolella.  Lähden pian rämpimään loskaiselle tielle, mutta onneksi pääsen muutaman sadan metrin päästä jo hyppäämään tuttavan kyytiin.

Minun askareenani oli tänään pohjamaalata nukketalon ulkoseinät. En ole vielä kirjoittanut kovin paljon uudesta nukketalostani, paitsi kehystarinan, jonne pääsee nukkisblogin sivulinkistä. Jos nämä seinämaalaukset ynnä muut onnistuvat ja pääsen kasaamaan seiniä, niin eiköhän sinne tarinaakin rupea syntymään. Tosin menossa on myös toisen tarinan suunnittelu, mutta hyvä on vaihdella vähän näitä tekemisen lajeja. Illalla menen yhteen kokoukseen ja sekin liittyy tavallaan tarinointiin.

Huomenna ehkä käydään isää tervehtimässä, sillä hän on päässyt tänään sairaalasta kotiin. Huomenna on myös telkkari-ilta, kun kaikkien presidenttiehdokkaiden yhteinen vaalitentti kuvataan meidän lukiossa ja vielä niin että mukana ohjelman suunnittelussa ja kysymyksiä laatimassa ovat olleet itse lukiolaiset. Lukio onkin upea laitos ja suuri. Opiskelijoita lienee nykyisin tuhatkunta.  Meidän aikana ei yhteiskuntaopin opiskelu todellakaan ollut näin monipuolista, mutta siitähän on jo, hyvänen  aika, 45 vuotta eikä koulukaan ollut sama. Historian ja yhteiskuntaopin opettajamme kyllä oli tosi hyvä.