Vai vielä tyrmäyspillereitä!

Olen nyt kuuliaisesti ottanut välipalan ja sen jälkeen päivittäisen antibiootin, jonka vaikutusten piti olla tyrmääviä. Höpö höpö. Kuuri on jatkunut neljä päivää, joten luulisi sen jo jotain vaikuttavan, mutta ei. Kun ennen kuuria sairastin flunssaa joka toinen päivä ja olin terve joka toinen päivä, niin nyt vissiin olen terve joka toinen päivä ja sairastan flunssaa vain joka toinen päivä. Päivällä nenää rupesi kutittamaan kamalasti ja se on nyt jatkunut koko illan, onneksi vain ajoittain.Ja nenä vuotaa. Kumma tauti. Kuuri tietysti jatkuu ja ainakin mahan rikkoontumisen mahdollisuus on vielä kokematta.

Tämä on vain kuvituskuva ilman sen suurempaa sisältöä, paitsi että tähän nimenomaiseen kiveen on hyvät mahdollisuudet ajaa, jos peruuttaa ulos meidän pihastamme. Pata on nyt jäänyt vähän hunningolle, mutta ensi kesänä pistän siihen kunnon kasvit. Talvella en mielelläni pistäkään siihen mitään, sillä se on yksi pihan roihupadoista. Patakivi on kuvattu ennen ensimmäisiä lumimyräköitä, kun aurinkokin näyttää paistavan, mutta tuuli on alkanut tuosta katkenneesta männynoksasta päätellen.

Kävimme vasta tänään isää morjenstamassa ja kyllä hän vaikutti aika aika poissa olevalta ja sanoikin, ettei jaksa "ropottaa" oikein mitään. Sairaalassa oli määrätty uusia lääkkeitä ja ne ne varmaan väsyttävät. Mahakaan ei toimi. Onneksi hänellä on "suora linja" kotipalveluun ja tytöt hoitavat hänelle pika-pikaa lääkäriajan, jos on tarvis.  - Äidin olosta, siis sijoituksesta ei ole tullut kunnalta mitään virallista tietoa. Laitoin asiasta jo kyselyn, sillä kohtuullista olisi, ettei isän tarvitse sen perään huudella. Taitaa tuo muistikin hänellä jo pätkiä aika tavalla, mutta kun seuraava tasaluku tulee vielä tässä kuussa täyteen, niin ei se ole ihmekään. Ei taida meidän vaari viettää satavuotispäiviään, mutta toivon hartaasti, että edelliset kymmenkahvit saisimme vielä juoda yhdessä.

Nyt vasta huomasin symboliikkaa: ei tuo tainnut tulla ihan vahingossa eikä  jäädä pelkäksi kuvituskuvaksi ainakaan omassa mielessäni. Sodan käynyt ja haavoittunut veteraani, luja kuin kallio, rautainen tahto.

Muuten ei tänään sen kummepaa. Ei kun siis eilen, perjantaina 13. päivänä tammikuuta. Levollista viikonloppua!