Täysikuu tänään

Yöllä nähdään, mitä täysikuu tänä vuonna aiheuttaa. Viimeksi viime vuonna se ainakin silloin tällöin valvotti. Talvi tuli sitten tännekin. Mies arveli huomenna olevan aihetta lumitöihin. Parina päivänä on oltu pakkasen puolella, eilen - vai oliko se toissa päivänä - mittari näytti jopa miinus viittätoista aamulla. Lämpötilan nousi kyllä nopeasti. Nyt taitaa olla muutama aste pakkasta. eikä ilmeisesti kuusta näy vilaustakaan pilvien takaa.

Tämän verran oli äsken lunta kynttilälyhdyn katolla, kun vein jäniksille kauroja; se oli kauden avaus. Jonkin verran jälkiä on näkynyt pihassa ja veljeni lupasi toimittaa täydennystä kaurasaaviimme.Lumi- tai vesisateeseen ei kauroja kannata viedä. Jänikset eivät silloin liiku ja turha harakoita on erikseen kutsua pihaan. Löytävät ne kutsumattakin.

Rupesin vihdoin tänään kantamaan joulukoristeita varastoon, mutta kaikkia ikkunavaloja en vielä raaskinut ottaa pois. On ne vain niin kivoja tässä pimeyden keskellä. Että jotain piristystä päivään, edes jouluvaloista.

Isä joutuu jäämään vielä ainakin huomiseen asti sairaalaan, mutta kun huomenaamulla on keuhkojen röntgenkuvaus, niin voipi olla, ettei heti kotiin lähetetä. Tai eihän sitä tiedä. Sairaalassa on menossa remontti, jota on tehty ainakin jo muutaman vuoden ajan. Lehdessä oli juttua, että on vaikeaa, potilaspaikoista pulaa, osa sängyistä käytävilläkin. Kyllä silloin yksi lähes ysikymppinen faari on pieni nappula. Isän ääni oli aika käheä ja hän kertoi, että oli tullut takapakkia ja joku syyhän tietysti tuohon uusintakuvaukseenkin täytyy olla. Ääneen oli velimieskin kiinnittänyt huomiota.

Minä puolestani sain lääkäriajan huomiseksi. Flunssa tuntuu olevan vaihteeksi poissa, mutta aika ajoin keuhkot krahisevat ja siten muistuttavat itsestään eikä yskäkään ole vielä poissa. Tämä jatkuva väsymys minua eniten ihmetyttää. Tämänkertainen tautiversio alkoi jo viikkoa ennen joulua. Joku pöpö selvästi häärää talossa vuorotellen meitä molempia kiusaamassa.

Kerroinkohan jo yökintaiden kutomisesta? Tämmöiset käpälänlämmittimet niistä tuli:

Kaksi kappaletta on nyt yöpöydällä, kaksi alakerrassa siltä varalta, että päivällä kädet rupeavat palelemaan. Oikean käden ranne ja rystyset kaipaavat selvästi lämpöä ja näissä sitä saa! Meinasin ensin tehdä vain kolme kinnasta, mutta kun lankaa oli - riittikin melkein - niin tein myös varoiksi vasemmalle tassulle omansa. Kai sitäkin pian rupeaa kolottamaan. Vielä 5 tai 10 vuotta sitten olisin nauranut katketakseni, jos joku olisi tarjonnut yökintaita. Itse asiassa tämä hyödyke itselle tuli vasta tänä talvena ajankohtaiseksi. Isälle olen kutonut jo kaksikin paria, viimeksi tämän vuoden joululahjaksi. Seuraava kässä on viimeisen ET-lehden mallin mukaan sukat, joissa ei ole lainkaan kantapäätä.