Ei karattu

Ei karattu, vaikka pidettiin karkauspäivää. Hamekangastakaan ei enää voi toivoa, kun ollaan tukevasti naimisissa. Hyvä kuitenkin, ettei ole pelkoa enää joutumisesta Kyöpelinvuorellekaan. Onhan meillä kyllä lähisuvussa kaksi vanhaapiikaa, nämä molemmat tyttäret.

Tämä karkauspäivä sanana on peräisin - tietysti siteeraten taas kerran Kustaa Vilkunan Vuotuista ajantietoa, vanhasta suomalaisesta ajanlaskun apuneuvosta. Se oli levy tai sauva, jossa oli reikä kutakin kuukauden tai viikon päivää varten. Tikkua siirtämällä oli tiedossa, mikä päivä oli kuukaudesta oli menossa. Paitsi karkauspäivänä, jolloin tikku nostettiin ylös ja pistettiin takaisin samaan reikään. Se siis hyppäsi tai hypähti, toisin sanoen karkasi.

Päivä oli ihanan aurinkoinen, jopa niin että eräs nuori neitokainen oli jo ottanut polkupyörän talviteloiltaan ja uurasti ahkerasti työntäessään sitä lähes umpihangessa päästäkseen edes joten kuten auratulle kävelytielle. Kevätkausi on nyt avattu!