Tämän kuvan pupunjäljet on otettu aurinkoisena päivänä eli ei tänään. Nyt en keksinyt mitään erityistä kuvattavaa kun en mummo-korttiakaan tohtinut tähän kopioida.
Päivä on Sulon nimipäivä. Koiravainaani oli nimeltään Sulo. Ärhäkkä, tomera beagle, joka johdatteli minut nykyisen rakkaan aviomieheni kanssa yksiin.
Mummoa käytiin eilen katsomassa ja sen jälkeen vaaria. Äiti nukkui tukevasti, mutta hoitajan kertoman mukaan oli ollut virkeä, syönyt ja seurannut jopa telkkariakin. Hyvä niin. Tippakin oli otettu pois.
Vaari oli väsynyt, mutta istui kuitenkin telkkaria katsomassa. Käyntimme päätteeksi hän tosin oli jo niin uupunut, että kömpi päivänokosille.
Mukanani oli kamera ja otin muutaman kuvan vanhoista jutuista, esimerkiksi ikivanhasta puhelinkoneesta, joka on tietääkseni vuodelta 1899. Katselin myös vanhoja kirjoja ja kuvasin lähinnä niiden omistuskirjoituksia, sillä kirjat olivat jo aika huonokuntoisia. Oman vaarini ja hänen vanhempiensa kirjallisuutta löytyi, katekismuksia, virsikirjoja ja joitakin koulukirjoja 1800-luvun loppuvuosikymmeniltä. Tiesin toki, että vaarini äiti oli Sipoon ruotsalaisia. Se näkyi, sillä hän luki ruotsinkielistä hartauskirjaa, vaikka olikin naitu suomalaiseen sukuun eli kuten isäni sanoi: hänen molemmat vaarinsa tekivät suomalaisuustyötä. Varmaan Sofia opetti lapsilleenkin ruotsia, sillä tuskin vaari muuten olisi nuorena miehenä päässyt Helsingin rautatieasemalle töihin.
Pääni tai ehkä itse kamera pääsi vahingossa myös kuvaan. Kirjat jäivät paikoilleen, mutta ehkä joudun kuvaamaan ne paremmalla ajalla ja etenkin lämpimämpään vuodenaikaan. Nyt vinttikamarissa oli aika viileää, etten sanoisi kylmää.
Mukavaa Ystävänpäivän iltaa Sinulle
VastaaPoista