Tikattu akka

Sanonpa taas kerran, että lääkärikuluissa ei pidä nuukailla, vaan mennä erikoislääkärille silloin kun on aihetta. Minä kävin näyttämässä erilaisia iholle tulleita ilmiöitä, joista mukava yleislääkäri ei osannut sanoa juuta eikä jaata, mutta kehotti onneksi kääntymään ihotautilääkärin puoleen.

Ne röpöliäiset luomet, joiden pelkäsin olevan melanoomaa, eivät olleetkaan vaarallisia, ei ainakaan vielä. Ai että  tieto helpotti. Ne läiskät, joita olen jo ainakin vuoden päivät katsellut nahassani, aiheuttivatkin pikavauhdilla koepalan oton. Kiirettä ei aiheuttanut kuolettava tauti, vaan se, että saadaan nopsaan tulokset samalle aluesairaalan lääkärille, joka parhaillaan mietiskelee mielessään mitä minulle siellä pitäisi tehdä.

Koepala otettiin ja reikä tikattiin kiinni kahdella tikillä.  Erikoislääkäri luetteli joitakin oireita, joilla ei ole mitään tekemistä ihon kanssa ja jokaiseen kysymykseen vastasin joo. Kun luin lisää nettilääkärin palstoilta, niin joo-vastaukset sen kuin vain lisääntyivät. Koepala tietysti vasta kertoo totuuden, mutta kummasti kaikki epämääräiset vaivani ja oireilut osoittavat yhteen ja samaan suuntaan. Sen lääkäri jo totesi, että lääkkeillä selvitään, jos mainittu tauti pitää minussa majaansa.

Nyt odotan kaikessa rauhassa laiskotellen, rupeaako kinttua särkemään sitten kun puudutuksen vaikutus lakkaa. Eihän tikattua paikkaa pidä mitenkään rasittaa, vaan noudattaa tarkasti hoito-ohjeita. Astuin kyllä aika varomattomasti autoon, joten saa nähdä, ovatko kaikki kaksi tikkiä vielä kiinni. Tilasin jo kauppaan lähtevältä mieheltä jotain herkkua lohdutukseksi päivän rasituksista, heh-heh.