Mukava päivä

Tänään olen oikein tyytyväinen sekä päivään että itseeni. Menossa on Hildan nimipäivä ja Hilda liittyy ainakin jollain tavalla menossa olevaan kirjoitusaskareeseeni. Hilda, vaarini isosisko, oli kaunis nainen vielä vanhanakin, joskaan en ole häntä koskaan tavannut, en edes Hildan tytärtä ja tyttärentyttäretkin pääasiassa valokuvissa. Mutta samaa sukua olemme - en toki ollenkaan ulkonäöltä Hildan tasoa enkä näe meissä mitään yhteisiä piirteitäkään.

Tapasin viimeksi isän luona käydessämme erään puolitutun naishenkilön. Kun kahvipöydässä istuimme naamat vastakkain, hän rupesi yhtäkkiä kertomaan, miten saman oloinen olen pikkuserkkuni kanssa. En tiennyt heidän olevan tuttuja enkä ole pikkuserkkuakaan tavannut kuin ehkä viimeksi 70-luvulla. Yllätys oli siis melkoinen. Eniten minua kosketti se, että tämä suku, jota parhaillaan pöyhin, on todella minun sukuni tässäkin mielessä. En ole aikaisemmin itse nähnyt itsessäni enempää isän kuin äidinkään suvun näköä. Itsepäisyys on kyllä selvästi peräisin samasta isän suvusta.

Tässä nurkassa sitä aherretaan nytkin. Kirjoittaminen etenee mukavasti, varsinkin kun sain työni ohjaajalta ensimmäisen, vallan itsetuntoani hivelevän arvion. Kritiikkikin oli esitetty niin nätisti, etten voinut muuta kuin olla samaa mieltä ja yrittää ottaa opiksi. Kohennettavaa löytyy, se on selvä, mutta työ onkin vasta alussa. Kuulemma pitää varautua tekstin kolmeen tai useampaankin kertaan kirjoittamiseen. Sivussa kulkeva toinen kirjoitushommakin on edistynyt: sain eilen toisen menossa olevan tekstin valmiiksi ja toinenkin odottaa vain joitain yksityiskohtien tarkistusta.

Tuosta moneen kertaan kirjoittamisesta juolahti mieleeni taannoinen ex-kollega, jonka kanssa emme olleet ihan ylimpiä ystävyksiä. Koin saaneeni muutamankin kerran puukkoja selkääni. Erään kerran hän kysyi, osaanko oikolukea kirjoittamani tekstit samalla kun kirjoitan. Hän kuulemma osasi sen hyvän taidon. Olin vallan ihmeissäni, sillä olin tottunut siihen, että jutut pitää joskus kirjoittaa useampaan kertaan ja vähintäänkin lukea ja korjata lyöntivirheitä. Eli en ollut yhtä taitava tyyppi kirjoittajana, vaikka sellaista leikinkin tämän kollegan mielestä!

Ulkomittari näytti päivällä nollaa ja lunta on tuiskuttanut pulleat kinokset pihoille ja katoille. Naapuri on tehnyt pihaansa komean lumiukon. Kuva epäonnistui, kun edessä oli liikaa risukkoa. En tosin sitäkään äsken löytänyt tiedostostani. Varmaan olen tallentanut sen jollain muulla nimellä kuin 2lumikko". Ukolla on joka tapauksessa komea hattu päässä ja turvaliivit päällä niin että ensin luulin naapurien tyhjentävän kattoaan lumikuormasta. Toisella naapurilla oli se urakka myöhään toissa iltana. Ihmettelimme häikäiseviä valoja pihassa ja syy selvisi: ainakin kaksi ukkoa oli katolla lapioita heiluttamassa.

Kolmannelta naapurilta lumet olivat valuneet tänään omia aikojaan ja tietysti melkein tien tukkeeksi. Meillä lumet ovat katolla ja sulavat sitten kun sulavat. Mineriittilevyt ovat niin karheita, ettei lumi lähde helposti liukumaan alas. Kuulemma katto ei ole ennenkään romahtanut, joten ei sitä nytkään tarvitse pelätä.