Kädentaito- ja puutarhahommissa

Päivä mennä hurahti taas uskomattoman nopeasti, mutta taidan olla aika tyytyväinen päivän tekemisiini.

Vähän virkkasin isoäidin ruutuja Novitan siitä uudesta, kirjavasta Puro -langasta, joka on makuuni turhan paksua. Katsotaan nyt, tuleeko liivi vai tuluskukkaro. Liiviä tavoittelen, eikä sekään ehdi poikapuolen tytärpuolen lauantaisiin juhliin. Isoäidin ruudut valitsin ns. sattuneesta syystä: ei ole mallia, ei tarvitse miettiä kokoa. Sen kun vaan tekee lisää ruutuja! Värit ovat sinisen ja turkoosin sävyjä.

Olen ennenkin haukkunut Novitan pakkauksia, mutta tämän langan kääre ylittää kaiken käsityskykyni sekavuudessaan eikä muutenkaan olisi tullut mieleen tätä ostaa, jos Prismassa olisi ollut jotain muuta kuin Novitan lankoja. Nettikaupoille en ehtinyt, sillä oikeasti kuvittelin tekeväni kesäliivin tuossa tuokiossa. 

Sekava kuva, kun suurensin itseäni siitä ulos, mutta tällainen tuli ruskea-beige-siniharmaasta villatakistani. Lanka on Nalle color poistettu väri. Muutama 150 gramman kerä taitaa olla jäljellä, jos mahdollisesti joku tätä sattuu kaipaamaan. Otin kuvan peilin kautta, enkä huomannut kääntää eli sormukset kyllä ovat vasemman käden nimettömässä minullakin.

Jakusta tuli ihan kelvollinen, mutta kesätakiksi se on liian kuuma. Otin mallin muistaakseni jostain Suuren (?) käsityölehden jakusta, jota yksinkertaistin. Etsin villatakin malleja vaikka mistä, mutta tietysti sitten niitä onkin ollut koko talvi eri lehdissä, kun minun helmineulejakkuni jo oli puolivälissä.

Käsitöiden lisäksi ehdin pihallekin. Kärräsin mennävuotista kompostia yhden kärryllisen kasvihuoneen laatikoihin. Sitten ryhdyin kasvihuoneen eteen kehkeytyvätn kukkapenkin kimppuun. Viime kesänä kaivelin pienestä rinnepaikasta noin saavillisen ruostuneita nauloja, kaljapullon korkkeja, piirongin ja ovien heloja ynnä muuta rojua sekä paljastin rikkaruohojen keskeltä yhden vanhan mustaperukkapensaan. Löysin vähän kauempaa pienen karviaisen yhtä alentuneesta tilasta, mutta sitä en vielä ole siirtänyt uuteen paikkaan. Pitääkin muistaa tehdä se ihan lähiaikoina. Nyt naputtelin puukehikkoa kukkapenkin ympärille, jotta lähipäivinä penkkiin rahtaamani multa suurin piirtein pysyy paikoillaan. Mies kuunteli terassilla tekemisiäni ja arveli, että naulaamisen äänestä työn tunnisti tyttöjen naputteluksi. Suositteli ruuvien ja porakoneen käyttöä, joita itse suosii, muttei tullut tuomaan niitä, saati että olisi tullut auttamaan. Hänellä oli ollut oma urakkansa ruohonleikkurin selässä ja jalkaakin ilmeisesti särki aika tavalla, joten en olettanut saavani apua omiin hommiini. Mies luottaa konevoimaan, minä mieluiten sahaan, ruuvaan ja naputtelen käsin. Kun en muuta osaa ja porakonekin on vietävän painava.

Kukkapaikan, hienosti sanottuna siis penkin lähistöllä on noin viisi vuotta lojunut muutamia kestopuisia lautoja odottamassa siirtoa tai muuttumista kukkalaatikoiksi, joten tykötarpeet olivat lähellä. En enää muutamaan vuoteen ole viitsinyt mainita laudoista. Nyt etsin lapsenlasta varten hankitun käsisahan vajasta ja sahasin itse laudat sopiviksi pätkiksi. Ihan laatikkoa siitä ei syntynyt, mutta syntyipä rajat, joiden mukaan talon herra voi  halutessaan leikata ruohot. Ja minä saan kaivettua valkojuuren, vuohenputken ja voikukan juuret rajatulta alueelta. Ihan valmiiksi en jaksanut työtäni saada, mutta perkaamista nyt riittää muutenkin. Katkoin kuitenkin aika kasan tuomipihlajan oksia penkin takaa ja rahtasin ne sivummalle. Siinä on minulle vielä urakkaa varmaan muutamallekin päivälle.

Perkaan pusikkoa, jotta pihaan tulisi lisää valoa ja etenkin sen takia, että voisimme ihailla tulevaa kukkaloistoa. Siirsin jo syksyllä ja vielä keväälläkin mainittuun penkkiin keltaista kevätvuohenjuurta, vanhoja pioneja ja iiristä pihan toiselta puolelta. Iirikset ovat nupulla, vuohenjuuri kukkii ja pionitkin näyttävät hyväkuntoisilta. Lisäksi penkin laidalla on villisti kasvavaa lemmikkiä ja joitain tuntemattomia perennoja, ilmeisesti ainakin kurjenpolvea sekä syksyllä siirtämäni pieni ruusuntaimi, joka saattaa olla Ristinummen ruusua. Asia selviää, jos tämä terhakka taimi muistaa ruveta kukkimaan.

Olen yrittänyt metsästää tuoksukurjenpolvea, mutta huonolla menestyksellä. Olisiko kenelläkään lähettää kirjekuoressa pientä tupsua? Se kuulemma leviää kiitettävästi ja mikä parasta, tukahduttaisi meidän pihassa ryöhäävän vuohenputken, jota ei varmaan edes atomipommi tuhoaisi. Tuttu kehotti syömään sen, mutta oli se niin pahan makuista, että jäi kertakokeiluun.

Illalla aloittelin uutta kirjaa. Olisikohan nimi Kirjan kansa. Eilen sain loppuun Edelleen Alice -nimisen kirjan, jota suosittelen altzheimer-pirulaiseen törmänneiden luettavaksi. Kummankaan kirjoittajaa en muista - tuo paha tautihan voikin olla periytyvää laatua, mutta kirjoittajat olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Ostin vahingossa Alice-kirjaa kaksi kappaletta. Onko joku kiinnostunut ostamaan toisen?  (Ei, en ole vielä ihan näin höpö, mutten todellakaan muistanut, että toinen tulee kirjakerhosta ja luettuani Hesarin arvostelun, tilasin heti.)