Kaikenlaista kivaa

Viikko alkoi leppoisissa merkeissä. Mies myi tarpeettomaksi jääneen niittokoneensa ja minä sain netistä tilaamani kahdet kengät sekä käsityötarpeet kahteen upeaan kirjontatyöhön. Mutta ensimmäiseksi mainos! Tämän linkin takaa löytyy lahjatavarakauppa ja -tukku, joka Kauniit kodit -blogin perusteella myy kaikenlaista kivaa kotiin ja puutarhaan. Sinne pitää hetimmiten mennä tutustumiskäynnille. (Lisävirikkeenä oli se, että linkki tuottaa ilmeisesti minulle nätin rukousnauhan kiitokseksi ja kukapa sitä nyt ei tämmöiseen tärppiin tarttuisi.)

Tuolla nettisivuilla pitäisi olla myös luettelo jälleenmyyjistä, mutta kuten sanottua, omat kokemukseni perustuvat vain esitteen kuviin.

Juu, tilasin hoppuhallin alennusmyynnistä, kahdet laatukengät, joista jo ehti tulla laskukin ja se ei ole pieni. Mutta kun ne toiset popot on nämä

ja toisetkin ihan laadukkaat, niin yritänpä nyt helliä turpoavia ja kipeitä jalkojani koko rahan edestä. Laatukengistä vasemmanpuoleiseen tosin on tungettu märkää paperia jotta se vähän venyisi.... Kova lehmännahan sauma nimittäin painaa ukkovarpaan tyveä, mutta eiköhän näistä vielä hyvät tule. Varpaille on hyvin tilaa ja muutenkin popot tuntuvat mukavilta.

Meillehän kävi aikanaan höpsösti, kun muutimme miehen kanssa yhteen. Minä olin pakannut käyttökengät ja saappaat mustaan muovisäkkiin ja nimikoinut sen maalarinteipillä. Kun teippi tietenkään ei pysynyt paikoillaan, lähti säkki muun rojun kanssa kaatopaikalle. Miestä en suinkaan syytä, vaan olisikohan  osuutta ollut ihanasti paistaneella kevätauringolla tai tuulenpuuskalla, joka irrotti teipit?

Sen päivän jälkeen kenkävarastoni on ollut suhteellisen niukka. Yhdet ihanat pariisilaiskengät, jotka eivät mahdu jalkaani ja muutamat muut jäivät, joten melkein nollasta on pitänyt lähteä keräämään uutta kenkävarastoa. Hyvien kumppareiden hävittäminen harmittaa vieläkin. Niitä aito-pariisilaisia en ole pitänyt oikeastaan koskaan, kun tulin hölmöyttäni ostaneeksi liian kapeat kengät. Maalaistyttö hienossa tavaratalossa, nääs.