keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Tu-ki-suk-ka-tä-ti, oikeesti


Voi p.....t, minusta tuli kerta heitolla tukisukkatäti. Lääkärit tosin ovat jo monta vuotta joko vihjanneet varovasti tai käskeneet suorasukaisesti tämmöiset hommaamaan. Kokeilin kerran lainasukkia ja pidin niitä noin 10 minuuttia ennen kuristumisen tunnetta. Nyt varsinkin toinen koipi on ollut sen verran kipeä, että oli pakko ottaa viimeksi saatu komento vakavasti, etenkin kun lääkärin mukaan asiaa ei ole tarkempiin jalkatutkimuksiin, saati leikkauksiin ennen kuin näiden veitikoiden teho on  testattu.

Karmean väriset, paksut ja tukahduttavat sukat nousevat ylös aina pyllynjuuriin asti. Värejä oli tarjolla kolme, joista valitsin tavallisen ruskean. Mustakin vaihtoehto olisi ollut, mutta se tuntui kesällä vähän ankealta. Näitä nyt sitten tässä pidetään aina kuolemaan asti, kesät talvet, kaiket päivät. Onneksi ei sentään yötä päivää, sillä joka ilta pestävät sukat kuivuvat yöllä pesuhuoneen narulla. Niin koville aamuinen käyntyi fysioterapeutilla otti, että minun oli mentävä päiväunille. Tottuminen vie varmaan jonkun aikaa. Nyt vielä nämä puristavat inhottavasti joka kohdasta, erityisesti reisistä, vaikka asiantuntija mittasi huolellisesti juuri oikean kokoiset kidutuskappaleet kumpaankin kinttuun.

Kun olen polvivaivainen, pyöreämasuinen ja muutenkin kankea kuin puuhevonen, joudun käyttämään apuvälineitä näiden pukemiseen ja riisumiseen. Onneksi on apuvälineitä, mutta kalliita kylläkin. Tietenkään kela ei korvaa senttiäkään näistä yli 70 euroa maksavista sukista tai välttämättömistä apulaitteista. Niitä on itse asiassa kaksi: teline, jonka avulla sukan saa kätevästi jalkaan ja varrellisen kenkälusikan tapainen  vehje, jolla sen voi työntää pois jalasta. Pukemisvekotin on tilauksessa, riisumisvehje jo kotona. Sukat kiskotaan jalkaan kumihanskat kädessä. Kun terveyskeskus ei vapaaehtoisesti mainosta lainattavia apuvälineitä, en tiedä, olisiko sieltä saanut näitä lainaksi. Toisaalta parempi onkin, että kotona on ikiomat, kun me emme kuitenkaan tästä nuorru ja notkistu kumpikaan.

Kun jalkani eivät siedä yleensäkään sukkia muuten kuin poikkeustilanteessa eli olen ollut vuosikaudet sisällä joko paljain jaloin tai villasukissa, niin kuvitelkoon kuka haluaa, miltä tuntuvat nyt jalassa nämä söpöt kesäsukat! Ymmärränhän mitä, että tämä on omaksi parhaakseni, mutta mutta mutta. Ei ole kiva tulla vanhaksi ja vaivaiseksi. Eniten nämä varmaan rassaavatkin mieltä.

Jotain positiivista sentään: kaksi kuukautta ja miinus 5 kiloa! Sen kunniaksi ostin eilen pienen kolmen suklaan kakun, josta lähdenkin hakemaan lohtupalan. Dieettini kestää sen oikein hyvin, sillä illalla syödään eilistä lipstikka-siskonmakkarakeittoa, jota höystin "hiirenpäävihanneksilla", ruokakermalla ja tomaattimurskalla. Nam-nam että oli hyvää. Ja riittoisaa.

5 kommenttia:

  1. Hei Villiviini!

    Olen minäkin pitänyt tukisukkia, ja kokemuksesta voin sanoa, että tukalat ovat :(

    Istuessa kannattaa nostaa jalat pallin päälle, se on suonikohjuisille jaloille oikein terveellistä :))

    Hyvää jatkoa Villiviini!

    VastaaPoista
  2. Voi veljet, kaipa se minullakin joskus on vielä edessä... Oikeassa jalassa on kunnon kohjunalut - ja paha särky, kuumalla varsinkin. Isänäidillä oli tosi pahat suonikohjut, ja sehän on perinnöllistä. (Hän "hoiti" niitä voitelemalla milloin Koskenkorvalla, milloin voilla, ja kietomalla koko komeuden - siis säärensä - plastiikkipusseihin ja vetämällä sitten sukkahousun päälle. Epäilen, ettei ole lääkärin suosittelema konsti :D.)

    Minä joudun kyllä juhlissa yms. käyttämään ihan noita tavallisia tukisukkahousuja, sillä jalkani turpoavat heti kovasti, jos joudun pitkään seisomaan. Mieluusti niitä kyllä käytän kesäisinkin, vaikken kotona, kun kotona saan nostaa koivet aina välillä ylös.
    Minä käytän muuten lähes poikkeuksetta mustia sukkiksia, aika vahvoja semmoisia, ja minusta ne sopivat mukavasti kesälläkin. Mutta minähän käytänkin voittopuolisesti mustaa vaatetusta muutenkin.

    VastaaPoista
  3. Olen kerran kokeillut tukisukkia ja piti ottaa pois kesken lentomatkan. Ne puristivat eniten reisistä ja vähiten nilkasta. Ihan oli Instrusta ostettu ja myyjän opastuksella. Mulla on tosiohuet nilkat, jos ei ole turvotusta. Enpä toivo, että joudun tositilanteessa tukisukkia käyttämään.
    Tuttavallani on kans reseptillä ja mittatilauksena tehdyt tukisukat, mutta eipä taida niitä pitää.
    Toivottavasti saat omistasi kuitenkin tarpeellista apua vaivannäön ohella.

    VastaaPoista
  4. Itsekään en ole mikään innokas sukkahousujen käyttäjä, kun hikoan niin paljon ja helposti (paitsi saunassa). Mutta kaipa sitä näihinkin tottuisi, jos olisi pakko. Oma terveys kuitenkin menee etusijalle. Kun on jalat kunnossa, jaksaa liikkua ja touhutakin. Energiaa!

    VastaaPoista
  5. Varmaan noihin sukkiin tottuu pikkuhiljaa, itse en ole koskaan kokeillut. Hienosti olet kiloja saanut pudotettua ja kun alkuun on päässyt helpommin lähtee lisää jos on tarve.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!