Tänään innostuin kirjailemaan ostamaani tyynyä. Tämä linkki on toiseen blogiini, jossa siis on Suomen Käsityön Ystävien kuva kirjontatöistä ja taitaa olla linkki heidän kotisivuilleenkin. Otin kyllä noin puolivälivaiheessa olevasta omasta tyynystäkin yhden kuvan, mutta kun tapani mukaan unohdin kameran alakertaan, niin en viitsi enää pimeässä lähteä rappuihin seikkailemaan. Menossa minulla on mustapohjainen villatyyny, joka takuulla tulee esitellyksi vielä muutamaankin kertaan jossain blogissani (;-).
Mallin nimi on Heiniä ja taiteilija Rut Bryk. Maineikas keramiikkataiteilija ja Tapio Wirkkalan puoliso on 40-luvulla piirtänyt tekstiilitöitäkin. Kun on lahjakas niin on lahjakas. Suomen Käsityän Ystävien mallistossa on vanhoista staroista ainakin Timo Sarpanevan ja Helene Schjerffeckin suunnittelemia tyynymalleja.
Tilasin musta- ja valkopohjaiset tyynyt ja vaikka hinta kirpaisi, niin valmiina näistä saisi pulittaa 310 euroa per kappale niin että kaikki ompelukset omin käsin on kuin rahaa pistäisi pankkiin. Tämä ainakin on mahdottoman helppo malli, vain varsi- ja laakapistoja ja olikohan se kolmas sidottu laakapisto nimeltään. Toisessa tyynyssä saattaa olla vaikeampiakin pistoja, joten nappasin onnekseni ensin käsittelyyn tämän helpon. Tärkein syy oli kesä: etteivät hikoilevat sormet heti tuhrisi valkoista villaa.
Nämä heinät kuvasin riippumatosta käsin sunnuntaina. Tänään en malttanut vilkaista riippumatolle päinkään. Mies sen sijaan ahkeroi ruohonleikkurin kyydissä. Melkein tiputin silmäni, kun huomasin että se lautakasa, joka on ollut aidan alla ja melkein pionien päällä ja josta onkin ollut puhetta vasta viimeiset kolme vuotta, se olikin hävinnyt. En tiedä millä vekottimella ja voimilla mies oli laudat siirtänyt sahapukin viereen. Puhuin eilen kasvilavoista ja asia olikin jäänyt muhimaan. Ukkeli suorastaan ehdotti, että tekisimme muutaman lavan joutolaudoista. Suunnilleen tuohon heinikkoon se tulisi. Yhdessä voisi kasvattaa vaikka korvasieniä... Suunnittelu ja tekeminen ovat tietysti kaksi eri asiaa, mutta hyvässä alussa ollaan asian suhteen.
Ne pionit muuten kukkivat. Kuva on samassa kamerassa alakerran pöydällä, mutta ennen pitkää kamera ja sekin kuva siirtyvät yläkertaan.
Nuo tyynymallit ovat kyllä todella ihanat; tuskin maltan odottaa, että saat valmiiksi!
VastaaPoistaOlin unohtanut koko kouluaikaisen sanan "kässä" - toi muistoja mieleen, kiitos. Olen huomannut samankaltaista meillä, että kun viljelee tarpeeksi usein ajatuksen simeniä toiveistaan miehelle niin yhtäkkiä pitää vähän kuin omana ideanaan ja alkaa tapahtua. Joskus menee kyllä vuosi jos toinenkin ;O)
VastaaPoista