Aurinkoista viikonalkua!

Oi miten ihanasti ilta-aurinko nyt paistaa! Kamera on tietysti taas väärässä paikassa, mutta olisikohan tämä pari päivää sitten ottamani vaahteranlehti kuva tilanteeseen sopiva? Maisema ainakin on sama, vaikka tänään värit ovat vielä astetta lämpimämmät ja ihanammat.

Ehkä sittenkin pitää läheä kameraa etsimään... ellei aurinko ehdi laskea ennen kuin olen lopettanut tarinointini. Vaikka olen kevään lapsi, jonka vuodenaikakin on kaikin puolin kevät, niin joka vuosi tämä ruskan väriloisto ihan etelässäkin on yhtä ihana. Silloin vielä kun ajoin joka päivä 164 kilometriä työmatkaa, siis edestakaisin, niin muistan miten monta kertaa imin voimia sinisestä syystaivaasta ja peltojen takana loistavasta värien kirjosta.

--- Puhelin soi alakerrassa ja samalla retkellä nappasin kameran mukaan. Tässä tämän illan värit:

Päivä on huvennut iltaan lähes mitään tekemättä. No, tietokoneen kanssa olen sentään tuhertanut ja muun muassa yrittänyt opetella taitto-ohjelma Scribusta, ei kovin hyvällä menestyksellä toistaiseksi. Olen myös kutonut vähän sukkaa ja lukenut vähän kirjaa sekä kannustanut vähän niskakipujen ja katkenneiden kylkiluiden aiheuttamien vaivojen kourissa tuskailevaa miestä. Hänellä on huomenna hieroja. Itse suunnittelen myös lähteväni ottamaan jotain syksyä piristävää hoitoa, katsotaan nyt. Tänään täällä olisi ollut myös osteoporoosi-mittaus, mutta mies tuli sen verran uupuneena soittotunniltaan, että emme enää lähteneet. Katsotaan tilannetta huomenna.

Omien kutomusten ohessa olen vilpittömästi kadehtinut taitavia kanssasisaria, jotka osaavat tehdä toinen toistaan nätimpiä pitsi- ynnä muilla koristeilla kruusattuja sukkia. Minä teen vaan perussukkaa ja olen toisaalta tyytyväinen, kun edes sitä osaan. Ihania nuo valmiiksi kirjavat langat, joista saa nättiä jälkeä ilman langanvaihtoja.