Kiitos!

Sain tämän kauniin tunnustuksen Millanilta Kahden talon tarinoista. Oi kiitos! Kehut maittavat aina ja erityisesti nämä viehättävät muffinit maistuvat hyviltä laihduttajan suussa! Tunnustukseen liittyy kaksi tehtävää. Pitää kertoa kolmesta itselle rakkaasta asiasta ja sen lisäksi kuvailla rakas valokuva. Meniköhän se nyt oikein?

Rakkaita asioita ovat tietysti ensimmäisenä rakas aviomies, tämä jonka sain rinnalleni vasta ikäihmisenä. Minullahan oli takana yksi ajat sitten eroon päättynyt avioliitto, josta on tytär ja tyttärenpoika = se toinen  rakas asia, siis he molemmat, kuten myös miehen mukana tulleet kolme perillistä omine perillisineen. Kolmas rakas asia on tämä koti ja tyynen rauhallinen kotielämä kaiken hälyn, kiireen ja työpaineiden jälkeen.

Valokuva on vaikeampi juttu. Teen kuvistani nykyisin valokuvakirjoja, mutta raameissa on muutamia kuvia. Kehyksissä on mm. hääkuvamme, rakas edesmennyt koiramme ja tietysti meidän kummankin jälkeläisten lasten kuvia eri ikäisinä. Kaikkein rakkain ehkä on miehen 60-vuotispäivänä ihan ohimennen ovipielessä ottamani kuva, jossa hänen sylissään on pojantytär Oo. Kuva oikein tulvii ukin rakkautta. Siihen liittyy monia tunteita ja muistoja, sellaisiakin joista en julkisesti oikein voi edes kertoa.

Nyt enää nimeä ketään, kenelle tämän seuraavaksi osoitan. Ajattelin nimittäin tarjota tätä tunnustuspalkintoa teille, jotka luette blogiani, mutta olette itse salasanan takana. Tiedätte kyllä! Sen lisäksi te, jotka käytte ehkä satunnaisesti, mutta ette jätä puumerkkiänne, olkaa hyvät - ottakaa tämä vastaan ja tulkaa kernaasti toistekin.