Syyspäivän tasaus

Flunssa iski sittenkin ja matkani jäi tekemättä. Kävin eilen myymässä matkaliput takaisin VR:lle. Eilen rampattiin muutenkin pitkin kylää eli postin, aseman ja apteekin väliä. Mies kävi vielä hierojallakin ja kappas vaan, asettautuessaan pritsille makaamaan mursi kylkiluunsa ihan noin vaan. Eli ei muuta kuin lääkäriin! Lääkkeet olivat samat, joita jo haimme eilen omatoimisesti apteekista eli särkypillerien lisäksi kalkkitabletteja ja D-vitamiinia. Syy miehen hierojareissuun oli lähes kestämätön kipu selkälihaksessa, josta taisin jo aikaisemmin mainitakin. Siihen eivät edelliset särkylääkkeet tepsineet.

Teimme tänään pientä kotiseutukierrosta ja kuvasin maisemia auton ikkunasta. Aurinkukat kukkivat ihanasti eri puolilla pitäjää. Tämä on vain pieni pellonpläntti, mutta näimme myös hehtaarikaupalla pieniä, kukkivia aurinkoja. Päivä vain oli niin harmaa, ettei kuvista tullut oikein hyviä. Ei satanut, mutta tuulee tosi kylmästi.

Tänään oltiin pyynnöstä mummulassa, kun siellä vaivoja kartoittamassa ja tilannetta katsastamassa oli kunnan kotihoidon ihmisiä. Nämä tekivät kaiketi rutiininomaisen tarkastuskäynnin, mutta isä jännitti sitä kovasti etukäteen. Kunnan virkailijat saapuivat pyytämättä, joskaan eivät ihan yllättäen paikalle. Äidin naama oli hyvin kurtussa, vaikkei hän juuri mitään sanonut. Pahaa pelkään, että isä saa taas kuulla kunniansa nyt kun tilaisuus on ohi.

Äiti ei puhunut niin paljon, että olisi selvinnyt miten ajan tasalla hän oli tilanteesta. Viimeksi kun käytiin, hän piti vävypoikaansa kiertävänä kirjakauppiaana, joka ei ollut käynyt pitkiin aikoihin. Nimen hän kyllä muisti silloinkin. Toisaalta tilanne vaihtelee. Kun mieli ja aivot ovat kuin pitsiverhoa, niin joskus ajatus kulkee tukevissa solmukohdissa, joskus tyhjien silmukoiden kohdalla. Onneksi tässä taudissa potilaalla ei ole kipuja, mutta kukapa sen tietää, miten paljon sydäntä särkee?

Isäparkaa oli etukäteen jännittänyt kovasti ja erityisesti alituisena pelkona on äidin laitokseen laittaminen ja ehkä sekin, aiommeko me jälkeläiset kävellä hänen tahtonsa yli. En tiedä, uskooko isä vieläkään, että esimerkiksi minä en ollut näitä tarkastajia tilannut paikalle. Yritin kovasti vakuuttaa, että hoitokäyntien lisääminen olisi vain heidän parhaakseen ja erityisesti isän jaksamisen edistämiseksi. Laitospaikkaan taitaa olla vielä pitkä matka ja monta vuorokautista kodinhoitajien käyntiä edessä, ellei sitten tilanne dramaattisesti muutu. Nyt kuitenkin käyntejä sovittiin lisättäväksi.

Tilaisuus oli minun mielestäni asiallinen, keskustelu ystävällistä ja sympaattista, mutta silti minulle jäi paha mieli. Raskas olo. Kaikki muutokset tästäkin päivästä eteenpäin ovat muutoksia pahempaan suuntaan, menoa alaspäin. Identiteetin ja yksityisyyden riisumista. Syyspäivän tasaus tämän päivän päällä almanakassa sopii hyvin kuvaamaan tunnelmiani.