Kuvassa on vasta kypsymisvaiheessa olevia luumuja. Nyt ne ovat jo paljon valmiimpia ja poiminkin lapsikullalle pikku ämpärillisen niitä ja ison ämpärillisen omenia, jotka veimme oven taakse odottamaan talon emännän kotiutumista.
Sitten ajoimme samaa kyytiä mummulaan. Ah ja voi taas kerran. Äidin sairaus etenee, kuten varmaan viimeksikin kirjoitin. Viimeinen "uutuus" on se, että hän on ollut heittämässä isää pihalle ja oli jo poliisitoimillakin uhkaillut. Syytä en tullut isältä kysyneeksi, mutta eipä siinä paljon sytykkeitä varmaan ole tarvinnut ollakaan. Nyt äiti oli suhteellisen hyvällä tuulella ja tuli kahvillekin kanssamme. Edellisellä kerralla kahvittelu ei sopinut hänelle.
Tänään heillä oli ollut suihkutuspäivä ja kodinhoitaja oli ehdotellut, että isä pyytäisi meitä tyttäriä järjestelemään muorin garderoppia. Nyt kuulemma ei oikein kunnon vaatteita tahdo löytyä. Niitähän siellä kyllä on ja jos vaatekaapeista ei löydy, niin puoli vintilllistä on täynnä erilaista vaatekappaletta eikä ihan halpojakaan, vaikkei sitä uskoisi hänen nykyisestä pukeutumistyylistään. Minä ainakin jyrkästi kieltäydyn kajoamasta muorin vaatteisiin ja näin oli isäkin heti sanonut. On aivan eri asia, jos äiti itse pyytää vaikka avukseen järjestelemään kamppeita, mutta kynsille tulisi sille, joka edes avaisin hänen kaappejaan tai laatikoitaan. Jo se, kun käydessä pesaisen tiskit tai tyhjennän tiskikoneen on lähes tulkoon liikaa. Toisaalta voisin ehkä pyytää isältä lupaa heidän tulevan kuntoutusjaksonsa aikana käydä järjestelemässä kaappeja. Toisten tavaroihin kajoaminen tuntuu vain niin äärettömän vaikealta, liian intiimiltä toimelta.
Käsittääkseni Altzheimeriin liittyy myös tavaroiden piilottelu. Mistä tiedän, vaikka kaikki paremmat alus- ja päällivaatteetkin olisi pakattu lähtövalmiiksi? Astioita äiti ainakin pakkasi koreihin jo vuosi sitten ja se ehkä selittää senkin, miksi heidän päivittäiset astiansa ovat kummallisen sekalaista seurakuntaa ja osa pyhäkupeistakin on enemmän tai vähemmän lohjenneita ja paripuolia, edellisen sukupolven Myrna-kuppeja ja muita. Lakanoiden suhteen epäilin samaa kätkemisvimmaa, mutta se ei isän mielestä pitänyt paikkaansa. Mutta tietääkö hänkaan kaikkea, mitä suljetun oven takana tapahtuu?
Vai et kerro . No, ei sitten. :)
VastaaPoistaIkävää tuollainen vanhusten dementoituminen sitä kun on nykyään enemmän ja enemmän. Huolta ja murhetta se tietää omaisille, mutta onhan siitä hyviäkin hetkiä välillä. Tosin vähenevässä määrin, luulen. Laitoshoito lienee se viimeinen vaihtoehto jota välttää viimeiseen siniseen asti.
Mikähän lienee meidän kohtalo sitten aikanaan.
- Isä totesi tänään kysyessäni hänen jaksamistaan, että se on nyt hänen työnsä. Täytyy vain toivoa niitä hyviä hetkiä ja sitä, että osaisimme auttaa niin että siitä olisi iloa ja oikeasti apua.
VastaaPoistaMoikka blogikaima :-) Samanlaista luonnon ihmettelyä täällä Sinullakin..vanhempana sitä joutaa mielipuuhaansa. Vieraillaan toisissamme... ja oikein hyvää viikonloppua Sinulle.
VastaaPoistaPitkää pinnaa sinulta kysytään, hyvinkin voi olla piilossa vaikka mitä, kannattaa olla tarkkana kun tulee aika muutolle löytyy uskomattomista paikoista tavaraa.
VastaaPoistaAurinkoisia syyspäiviä sinne.
Voi noita murheita, piisaa kauan vielä. Sinulle ei vielä ole tullut se epätodellinen komiikankausi. Minua ja siskoani loppuajan äitimme ollessa vielä kotonaan useimmiten vain nauratti. Kukaan ei usko mitä dementikko keksii tehdä. Sen oppii vain näkemällä. Alussa itkettää ja sitten naurattaa, niin hullua se on. Siksi toivon ,että menis jalat alta ennenkuin vintti pimenee. Älä tykkää pahaa vaan olen 10 vuotta taistellut äitini inhimillisen elämän puolesta ja siksi tiedän :O
VastaaPoista