Tuskalliset kalorit

Olen nyt suunnilleen pari viikkoa punninut gramman tarkkuudella syömiseni. Tuskallista touhua, sillä joka pisara ja nokare käy vaa´an kautta. Tai no, arvioin nesteet mukin ja lasin koon perusteella, mutta muut kaikki punnitsen. Luulisi, että maha tottuisi vähitellen vähempään syömiseen, mutta mitään oireita siihen suuntaan ei näy olevan. Paino onneksi on pudonnut viitisen kiloa, mutta viime päivinä ei ole tapahtunut siinäkään suhteessa mitään.

Arvelin tekeväni hyvin kevyen lounaan: paistoin kahden munan munakkaan, jonka höystin halloumi-juustolla ja kesäkurpitsalla. Ei kermaa, ei juustoraastetta lautasella, mutta kylläkin pari lusikallista punajuurisalaattia ja yksi tuore viikuna. Se nyt ainakin olisi pitänyt jättää pois enkä tiennyt hallouminkaan olevan todellinen kaloripommi. Aamupalan todellinen kaloripommi oli jälkiuunileipä, siis pelkkä leipä. Ei olisi uskonut! Tänäänkin siis kalorit paukkuvat iloisesti yli rajojen, sillä iltaruoaksi otin jo omasta maasta pottuja, joiden kanssa syödään graavikalaa.

Ilman tätä tarkkaa kirjanpitoa väittäisin syöneeni terveellisesti ja kaikkien suositusten mukaisesti, kaiken maailman lautasmalleja ynnä muita noudattaen. Näin olen tehnytkin, mutta selvästi liian paljon. Minähän en koskaan pistä suuhuni limuja, en chipsejä, en karkkeja, en jälkiruokia, tosin joskus tosi harvoin suklaata, lakua tai jotain makeaa kakkua. Nyt ne, kuten kaikki herkkujuustotkin menevät kiellettyjen listalle. Lääkäri käski syödä päivittäin banaania, mutta viikunat saavat jäädä kauppaan. Leipää on pakko saada, maun ja kuitujenkin takia.

Mutta vaikka kalorit saivat minut melkein pökertymään, niin onpa jotain hyvääkin. Suositeltu päivän puolen kilon annos vihanneksia ja hedelmiä on jo syöty: kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia, omenaa, banaania, viikunaa, punajuurta. Olisikohan sittenkin masu vähän tiivistynyt? Ihan vähän.