Sadepäiviä

Jo perjantaina satoi hurjina kuuroina iltapäivästä alkaen. Kauppareissulla yritin kuvata sateenkaarta, vaikka vähän huonolla menestyksellä. Nelostiellä oli ollut pari kolaria ja arveltiin, että aiheuttaja olisi ollut kaksois-sateenkaari. Meillä näkyi vain yksinkertainen, joka ulottui koko kaupungin keskustan yli.

 Jos olisimme lähteneet kotoa hetkeä aikaisemmin, olisimme ehkä nähneet komeamman kaaren. Kuva on otettu liikkuvasta autosta, kuten lasissa olevista vesipisaroista voi arvatakin. Kun tulimme kaupan parkkihallista, ei enää ollut tietoakaan sateenkaaresta, vaan taivas oli harmaa, pilvet roikkuivat alhaalla ja satoi. Sadetta tuli voimakkaina kuuroina moneen kertaan ja vielä ainakin puolen yön aikaan kattoon ropisi niin voimakkaasti, että mies ihmetteli, miten lentokone enää siihen aikaan hyrrää niin matalalla.

Jos vesi hakkasi ikkunaan, niin hakkasi se luumutkin alas puusta. Nuo keltaiset ovat kultapalloja. Tänäänkin satoi, mutta sadekuurojen välillä kävin poimimassa ison kulhollisen luumuja talteen. Vielä olisi ainakin yksi kulhollinen kerättävää.

Tämän päivän ohjelmassa oli sitten luumuhillon keittoa. Jos olisin muistanut lukea kauppalistaa tarkemmin, olisin muistanut ostaa hillosokeriakin. Onneksi yksi paketti oli viime syksyltä tallessa ja keitinkin keräämistäni jo hilloa tai oikeastaan sosetta. Saalista tuli suunnilleen kahdeksan sillipurkin kokoista ja näköistä pikkupurkillista ja yksi isompi, erehdyttävästi herkkukurkkupurkkia muistuttava astiallinen mummulan aamupuuron höysteeksi. Muista tulee varmaan joululahjoja.

Mahdollisesti hilloaminen jatkuu pyhäpäivänä, jos joku viitsii ja jaksaa lähteä ostamaan sitä puuttuvaa tarviketta. Kun olen parin päivän matkalle lähdössä, niin en usko että pudokkaat ovat enää keskiviikkona priimakunnossa, olivat ne maassa tai jääkaapissa.

Vähän tuo matkalle lähteminen arveluttaa, sillä miehen niska- ja olkapäävaiva on ärtynyt niin pahaksi, että siitä piti ihan tosissaan puhua jo vaimollekin. Lääkäri oli pari viikkoa sitten suositellut hierojalle menemistä, mutta näin kauan kesti ennen kuin rupesi siitäkään puhumaan ja mistä sen nyt viikonloppuna nappaisi. Etsin valmiiksi varmaan kaikki kaupungin urheiluhierojien puhelinnumerot, jotta pääsee hommaamaan itselleen hoitoa heti maanantaina. Nyt sai tyytyä Hieromalaitos Vaimon palveluihin ja ne tuntuivat pikkuisen helpottavankin kipua. Ennen sitä mies näytti jo niin kurjalta, että rupesin puhumaan päivystykseen lähtemisestä. Vaikka mitäpä ne sielläkään olisivat tehneet. Yhtä vähän kuin minä pystyn auttamaan toiselta laidalta Suomea, Pohjanmaan ja Satakunnan suunnasta. Onneksi kotiudun viimeistään tiistai-iltana. Lähtö on maanantai-aamuna.