Käväisimme tänään Tyttärellä juomassa päiväkahvit. Vierailun syy oli ruusuntaimi, jonka lupasimme hänelle. Toivottavasti tämä juurtuu ja viihtyy uudessa kukkapenkissään; nyt se rupesi versomaan nurmikolla emonsa vieressä. Edellinen ruusu, jonka veimme, näytti koko kesän kuolleelta, mutta kuulemma siinäkin henki pihisee. Eli ei kannata kiskoa heti paikalla kuolleita kasvinraatoja maasta... Vein myös muutaman kukkasipulin, kun en millään jaksaa kaivaa kuoppaa kahdellekymmenelle mukulalle. Muutama odottaa sentään istuttamista meidänkin pihaamme.
Tämä on emoruusun kukkakuva. Poikanen ei sentään vielä kukkinut, vaikka ehtikin kasvattaa pitkän varren, josta mies totesi, että näkee milloin on nurmikko viimeksi leikattu.
Talossa oli tarjolla oikean Poikasen leipomaa piirakkaa ja saimmepa mukaamme pojan rippikuvankin.
Elättelemme toivoa lämpimästä illasta. Mies lähti kauppaan ja arveli ostavansa ulkoruokaa eli jotain grillattavaa. Kyllä sitä ainakin takki päällä tarkenee, jos haluaa nauttia viimeiseen asti niin sanoakseni kesän antimista. - Nyt ovi kolahtikin eli lähdenpä tästä tyhjentämään kauppakassia. Mukavaa viikonvaihdetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!