Hrrr, auton ikkunat jäässä

Tämä oli sitten ensimmäinen aamu, kun mies sa skrapata auton lasin puhtaaksi. En katsonut mittariin, mutta pakkasella oli. Lunta ei sentään vielä olen tänne etelään tullut, mutta lähipellot olivat kuurassa. Syksystä siirrytään talveen, ei mikään auta. Kuurankukkia en ehtinyt kuvaamaan, sillä me riensimme lääkärikeskukseen. Kai tässä tilaisuuksia vielä tulee siihenkin, kun edessä on pitkä, pimeä talvi.

Mehän emme normaalisti aamuaikaan muuta kuin kylkeä käännämme, mutta nyt oli mentävä labra-asioille. Samalla tilasin itselleni lääkäriajan kahdellekin tohtorille. Suunnitelmissa oli silmälasien uusiminen lähiakoina, mutta taitaa olla viisainta ensin katsoa mitä lääkärin ehdottelevat. Varmuuden vuoksi.

Miehen olisi pitänyt uusia yskänlääkeresepti samalla retkellä, mutta eipä tuo katsonut asiakseen sitä tehdä. No niin, nyt hän on sitten yskinyt, röhkinyt ja sylkenyt limaa kurkustaan koko iltapäivän. Hän jopa näki käytävällä henkilääkärinsä, joka varmaan kuuli vastaanotolleen asti miehen yskimisen. Kurja vaiva.

Kotimatkalla kävimme ammattioppilaitoksen kahviossa, josta ostin illaksi hyvän näköistä ruokaa: riistalihapullia ja juurespihvejä ja aamupalaksi itselleni täytettyjä sämpylöitä. Ah, että ne olivat rapeita ja hyviä. Siellä oli menossa palohälytys ja minkin kaivoin jo kameran esille, jotta voisin kuvata komeita palomiehiä kiiruhtamassa koulun ovesta sisälle. Pah, ne menivätkin takaoven kautta ja näimme vain takavalojen vilahduksen, kun tilanne oli jo ohi. Tulipaloa siellä ei ollut, vaan onneksi väärä hälytys, kuulemma. Muta harmi, kun ei tänne blogiin saanut yhtään eksotiikkaa.

Päivä on sinänsä ollut kaikin puolin hyvä, vaikka pitikin panna herätyskello herättämään. Posti toi kirjakerhosta Kerällä-nimisen kässäkirjan. Napsin kuvan WSOY:n nettisivuilta. Kirja sopii minulle erinomaisen hyvin. Ohjeet ovat hyvin yksinkertaisia ja helppoja, sellaisia joiden olen huomannut käyvän minulle paremmin kuin monimutkaiset. Ainoa miinus minulle oli se, että monet lankamerkit olivat tuikituntemattomia, mutta kirjoittaja onkin tamperelainen lankakauppias, joten varmaan hän sitten myisi noita lankojakin. Jos olisin itse Tampereella käymässä. Bongasin jo monta sellaista nopsaa käsityötä, jonka voisin hyvinkin tehdä alkavan talven aikana. Kiva kirja!