Toinen syy palelemiseen on tietysti tämä keskiviikko- eli paastopäivä. Keitän pian annoksen kaurapuuroa, joka lämmittää ihan niin kuin jo muinoin Markus-sedän aikaan. Ja nämähän ne tietysti lämmittävät. Sukat ovat syksyn sukkasadostani poimitut. - Sääreni ovat kieltämättä kirjavat, mutta ei ne luonnossa ihan noin pahoilta näytä.
Nuoremmat lukijat eivät ole varmaan kuulleetkaan Markus-sedästä, joka oli kova sana minun lapsuudessani. Istuttiin korva kiinni radiossa ja kuunneltiin lastenohjelmaa. Telkkaria ei silloin vielä ollut, ei meillä ainakaan. Muistan, miten ensimmäiset televisiot eivät suinkaan tulleet nuorille tai keski-ikäisille perheille, vaan mummuille. Meilläkin mummi osti telkkarin monta vuotta ennen kuin se tuli meille. Vuotta en muista, joskus 50-luvun lopulla ehkä.
Sitä ihmettä sitten käytiin katsomassa: Lassie-filmejä, Felix-kissaa ja muita. Tuolit pantiin riviin katsomoksi, sillä naapurin mummujakin saattoi tulla sopivasti kylään. Arabia teki oikein televisiokuppejakin, sellaisia joiden tassia oli venytetty, jotta "kastettavat" mahtuivat kupin kanssa samalle lautaselle.
Hei, sen verran olen nuorempi, että Markus-setää en ole kuunnellut. Telkkukin meille käsittääkseni ostettiin muuttaessamme isän rakentamaan taloon vuonna -69 (aiemmasta kodistamme minulla ei ole mitään käsitystä telkusta, se voi tietty johtua nuoren parin ekasta kodista). Se uusi telkkumme oli mustavalkoinen tietty, mutta vuoden -76 olympialaisiin meillekin tuli väritelkku (samana päivänä meille ostettiin sen ajan trendijuttu, lasipöytä). Kasper ja traitraitrallallaa on minun eka muistoni telkusta.
VastaaPoistaMinkälainen on televisiokuppi? Omistatko sinä sellaisen?
Minun lapsuudessani ei tainnut muita lastenohjelmia ollakaan.
VastaaPoista