Nämä sukat ehkä pääsevät Joulun lapsi-pakettiin, kuten seuraavatkin jo vartailla olevat, vähän kapeammat töppöset. Mies kävi hakemassa tänään laatikot, joita nyt sitten pikkuhiljaa ruvetaan täyttämään.
Kuvilla on lähes liikuttava tarina. Toinen tytär on lähdössä vieraille maille, tarkemmin sanottuna vuodeksi Keski-Eurooppaan ja kävi tuomassa osan tavaroistaan meille säilöön. Samalla saimme kuvan hänen hepastaan, josta periaatteessa omistamme toisen pään eli aikanaan maksoimme puolet konista. Olisi ehkä ollut liian herkkä hetki antaa vain omakuva isille. Minäkin otin kuvan Ratsastajatytöstä. Ikävähän sitä isällekin tulee, vaikka tytär on jo vuosikaudet asunut muualla. Ja vähän haikealta tuntuu minustakin, vaikkei Saksa missään maailman laidalla olekaan eikä lentolippukaan yllättäen maksa juuri mitään, jos osaa etsiä edullisen vaihtoehdon. On se niinkin, että jos aikoo maailmalle lähteä, niin nuorena sitä on uskallettava. Luultavasti näemme tytön vielä kerran ennen matkalle lähtöä, joten lähtöhalaukset ovat vielä edessäpäin.
Käsityöharrastus siis jatkuu. Hankin valtavan lankalaatikollisen lisäksi vielä Roosa nauha -sukkalankoja ja ohjekirjasenkin. Nyt kudon vuorotellen sukkaa ja miehen villapaitaa.
Kirjoitustyötkin ovat pahasti rästissä. Lupasin tekaista muutaman tarinan kyläkirjaprojektiimme, mutta niin vain on jäänyt kirjoittamatta. Aineisto sinänsä on niin vankasti päässäni, että eiköhän ne siitä synny, jahka ryhdyn rupeamaan. Kirjaprojektikin vaatisi jo vähitellen syventymistä itseensä, jos ei muuta niin ainakin synopsiksen verran. Olen keräillyt jonkin verran aineistoa, mutten läheskään tarpeeksi. Silti yksi tekstinpätkä oli ihan pakko kirjoittaa muistiin, ikään kuin potkuna takamuksille: kyllä se siitä lähtee. Vaan ei vielä tänään. Nyt lähden tekemään veneperunoita meille iltaruoaksi jo aikaisemmin paistettujen kanankinttujen seuraksi. Hauskaa iltaa!
Ahkeria neulomispäiviä sinulle ♥
VastaaPoista