Hyviä uutisia

Kuukausikin sitten vaihtui ja oikein iloisissa merkeissä. Tai siis hyvät uutiset kuulin jo viikolla, kun kävimme lääkärin juttusilla. Mies nimittäin oli mukana tukihenkilönä. Tälläkään kerralla röntgenkuvissa ei näkynyt syöpää! Hoidot jatkuvat, mutta kun aikaisemmin oli huomiselle määrätty sytostaatteja vain päiväseltään, niin nyt aika muutettiinkin keskiviikoksi ja kolmen päivän vierailuksi osastolla.

Lääkäri sanoi moneen kertaan ja painokkaasti, että tulevat hoidot ovat rankkoja. Myrkkyä tiputetaan 12 tunnin välein kahtena päivänä ja kolmantena tarkkaillaan. Tarvittaessa annetaan verta tms. Kukaan ei kuulemma kuitenkaan ole tähän hoitoon kuollut ainakaan lääkärin osastolla oloaikana. En tosin kysynyt, miten laaja tai pitkä kokemus hänellä tästä on. Sen verran napakasti hän kuitenkin suositteli juuri tätä hoitoa, etten asettanut ehdotusta kyseenalaiseksi. Olivat kuulemma kokoustaneet toisen tohtorin kanssa ja tulleet siihen tulokseen, etten ole vielä niin vanha, etteikö hoidettaisi tällä - millä lie myrkyllä. Kuulinhan minä nimet, mutten tietenkään enää muista enkä varmaan tiedolla mitään tee. Helpollahan minä olen päässyt, ei kipuja, ei oksetusta eikä juuri kuvotustakaan. Kuten tyttäreni sanoi, niin ei haittaa, jos nyt tuleekin sivuoireita, jos myrkyt kuitenkin tuhoavat mahdolliset piilossa vaanivat syöpäsolut. Vaikka eihän tästä sairaudesta koskaan tiedä, milloin ja mistä se putkahtaa. Seurantaakin on edessä monta vuotta. Taisi lääkäri puhua neljästä vuodesta.

Otin varmuuden vuoksi kuvan itsestäni, kun ei ollut puhetta, mitä tuleva hoito tekee uudelle tukalleni. Todistettavasti se siis lähti jo kasvamaan. Kun tänään kävin päiväsaunassa, tuntui tukanpesukin oikein mukavalta!

Huomenna ajattelimme piipahtaa vaaria katsomassa. Kiitos, vien terveisenne perille. Tiistaina pitää käydä labrassa. Toivottavasti saan ajan varattua ja jos se ei onnistu, niin sitten vaan aamulla jonottamaan.