Minulla onkin aika täydellinen Illusia-astiasto, sillä pyysin kippoja ja lautasia vielä häälahjaksikin 10 vuotta sitten. Tuo kahvikaadin puuttuu ja mahdollisesti kannellinen iso kulho ja teekupit. Niitä teekuppeja olen yrittänyt pyydystää ja jos onni on suopea, olen pikapuoliin kahdeksan kupin onnellinen ja rahaton omistaja. Kaadinta en ehkä tarvitse ja kulhonkin laita on niin ja näin, mutta teekuppeja olen todella kaivannut.
Minä olen niitä ihmisiä, joka kyllä juo arkikahvinsa mukista (joka ei ole muumi), mutta haluaa kattaa vieraskahvit oikeilla kahvikupeilla ja mieluiten salin pöytään. Sama koskee teetä. Minulla on paria, kolmeakin mallia teekuppeja, mutta vain kaksi tai neljä kutakin. Pyydystyslistallani on saada täydennystä myös Tea for Two -sarjaan, joita on vain kaksi paria. Olen tekemässä kauppoja yhden naisihmisen kanssa, mutta taisi sika syödä eväät, kun myyjästä, teekupeista puhumattakaan, ei ole moneen päivään kuulunut mitään. Jos näitä tulee vastaan eli haluat luopua omistasi, niin tehdäänpä kaupat!
Nythän ei ollenkaan ole kysymys siitä, etteikö meillä olisi astioita. On mummin perintönä juhla-astiasto 1940-50-luvulta, mutta sitä en enää raaski käyttää. Sitten on Dorrit voi Fieandtin käsinmaalattu Palermo-astiasto, jonka katan silloin, kun syöjiä on noin kuutisen kappaletta. Muutamia lautasia on kaksin kappalein sitä varten, että joskus haluan pöytään muutakin kuin jokapäiväisiä ns. arkiastioita. Niitä on sekalainen seurakunta: muutama Rörstrandin 60-luvun fajanssilautanen ja kaksi tai kolme näitä Kati Tuominen-Niittylän koristelemia lautasia. Muoto taitaa olla Heikki Orvolan 14h. Ja sitten minulla on muutama Dorrit von Fieandtin Hubertus-lautasta.Kuva on itse ottamani ja todistaa, että on meillä niitä aamukahvimukejakin.
Arabian viime juhlavuoden lautasia en raaskinut ostaa kuin yhden ja sen pariksi katan toisen sinisen eli Oiva Toikan aikanaan Rörstrandille suunnitteleman lautasen. Kaikki nämä ovat ns. menneen talven lumia eli valmistus on lopetettu ajat sitten. Vain Illusia riittäää silloin, kun ja jos koko poppoo on syömässä. - Ette varmaankaan voi arvata, minkä firman palveluksessa olen aikanaan ollut?
Nykyisiä Arabian astioita en hanki. Lautaset kyllä valmistetaan Suomessa, mutta thai-kupeista en ole kiinnostunut. Eivätkä kuositkaan sovi minun makuuni. Onneksi, sillä miers jo varmaan repeää, kun kuulee kuppiostoksestani.
Mikä on sinun lempiastiastosi?
Olen aivan ylenpalttisen ihastunut uuteen Tarina-astiastoon!!! Siinä vetoaa kaikki: väritys, kuva-aihe, muoto. Jos vaan raskisin, ostaisi heti koko setin!!
VastaaPoistaParatiisi on sarja jota minä ihailen, en kyllä omista yhtään kippoa sitä :) Minun astiastoni koostuu kirpparilöydöistä ja nykyään keräilen vain puhtaan valkoisia astioita. Käytössä on kiinalaisia mukeja, joitten toivon hajoavan pikkuhiljaa, ettei tarvitse ehjänä roskiin laittaa =D Kaunis on tuo Illuusia-sarjakin, varsinkin jos niitä on monta astiaa
VastaaPoista.
Kaunista Illuusiaa. Ja Paratiisia kovasti myös ihailen, vaikka en ole sitä itselleni kiinni saanutkaan. Lapset perheineen lahjoivat kuusikymppisiäni tuomalla ison kasan Willeroy.Bochin la Petite -sarjan lautasia, kahvikuppeja ja kulhoja. Niillä nyt mennään. Ja miehen veljeltä sain monta banaanilaatikollista vanhoja Arabian lautasia, ovat keräilykappaleita ja siis ei juuri kahtakaan samanlaista kappaletta. Niitä yritän myyskennellä kirppiksellä taas kun kesä koittaa.
VastaaPoistaArabian astioita olen keräillyt kun on vastaan tulleet, mutta suurin osa niistä on Tomulan purnukoita tms. ja nekkoja.
Sinä saat hienon kattauksen Illuusioistasi, kauniita ovat. Arkikäytössä meillä on Pentikin kuksat, passeleita käteen ja helpot astianpesukoneeseen. Niihin on koko perhe tykästynyt.
Hyviä vointeja ja tsemppiä hospitaalikäynteihisi kevätauringon säteiden myötä.♥