Yhtä reissaamista

Tämä elämä on nyt tällaista reissaamista, sanoisinko laskiaisajelua. Viime viikolla olin neljä kertaa labrassa, tällä viikolla vain kerran eli tänään. Huomenna on uusi yritys magneettikuvaukseen. Ensi maanantaina on fysioterapeutti ja keskiviikosta eteenpäin myrkkykuuri. Pääsen kotiin kai torstaina tai perjantaina. Se kyllä sitten onkin viimeinen kuuri, jonka jälkeen on vain seurantaa, tarkkailua, labraa, lääkäriä ja mitä lie. Jatkuva reissaaminen, onneksi sentään taksikyydillä, alkaa väsyttää. Kuume yleensä nouseekin joka Helsingin keikan jälkeen ainakin vähän päälle 37:n.

Mutta henki pihisee eikä olo ole erityisen huonokaan, vaikka sitä henkeä kyllä ahdistaa enemmän kuin varmaan kuuluisi. Onneksi valkosolukuuri päättyi eilen. Juuri eilen kuulin tai itse asiassa luin, että yksi vanha koulukaveri oli jäänyt leskeksi. Vaimo kuoli syöpään ja tämä itsekin sairastaa samaa tautia. Meillä isäntä lähtee torstaina tutkimuksiin, mutta ennakkoarvelun mukaan kyse ei ole syövästä. Minua jännittää nyt enemmän kuin tarpeeksi sekä miehen että omat tutkimukset.

Jos olen kuvauksen jälkeen jotenkin tolkuissani, menemme tervehtimään isääni. Mies jo suunnitteli viemiseksi oikeat herkkutuliaiset oman makunsa mukaan. Torstaina on sukulaisvierailu meille, samoin perjantaina. Viikonloppuna vissiin saan ne tilaamani teekupit ihan kotiinkuljetuksella. Hyvä kun on muutakin ohjelmaa kuin tätä sairauteen liittyvää. Tytär lupasi tuoda herkkuja tullessaan, mutta perjantaille pitäisi keksiä jotain kivaa.

Tänään päätimme labran jälkeen mennä kovasti kehuttuun paikkaan aamukahville. Siellä ei tarjoiltu varsinaista aamiaista, mutta tilasimme myyjättären suosittelemat broileri-aurajuustopiirakat. Eivät maistuneet miltään, eikä jälkiruoaksi ostamani kanelipulla ollut juuri sen kummempi. No, se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta siinä paikassa. Eihän kaikesta tarvitse tykätä. Tarjolla oli kyllä herkullisen näköisiä kakkuja, muttta me emme olleet kakkukahveilla.

Laskiaisen kunniaksi mies toi kaksi muhevaa laskiaispullaa ja jo eilen ison kimpaleen tuoretta possun etuselkää ja kuivattuja herneitä eli tykötarpeet perinteiseen laskiaisruokaan. Ah miten hyvää olikaan pitkästä aikaa kotitekoinen hernesoppa. Tosin unohdin siitä kokonaan sipulin pois ja mies kielsi jo etukäteen ehdottomasti höystämästä keittoa esimerkiksi paprikalla tai porkkanalla, joista olisi tullut nättiä väriä. Eli mausteena oli vain suolaa ja mustapippureita, mutta hyvää oli silti. Soppaa on vielä ainakin yhdeksi tai kahdeksi ateriaksi.