Muutamat teistä tietävät, missä päin asun ja mistä olen kotoisin. Onpa muutama lukija isäni kotikunnan ja kukaties saman kylänkin asukkaita. Minä en siinä naapurikunnassa ole koskaan asunut, sillä kylä joutui osakuntaliitoksen uhriksi hetkeä sen jälkeen kun itse olin vaihtanut maisemaa eli lähtenyt opiskelemaan. Me, siis kotipaikkamme oli niin sanotusti väärällä puolella, joka liitettiin. Veljeni siellä viljelee kotitilaa ja isä asuu syytingillä piha-aidan toisella puolella.
No niin, ensimmäinen kummajainen: käly mursi jalkansa kaaduttuaan juuri ennen joulua. Kinttu kipsattiin polveen asti ja kun käly kysyi, mitä hänen seuraavaksi pitää tehdä, kehotti aluesairaala olemaan huolehtimatta. Paperit lähtevät kotikuntaan ja kyllä ne sieltä ottavat yhteyttä, sanottiin. Kun sen verran tietoa tihkui, että kipsi pitäisi ottaa kuukauden päästä pois, niin he rupesivat tässä päivänä muutamana miettimään, että nythän on jo kulunut enemmänkin aikaa. Ei muuta kuin soittamaan sairaalaan. Joo, kaikki paperit on toimitettu kotikuntaan ja sieltä olisi pitänyt tulla kutsu. Kunnasta ilmeni, että kaksikin kipsinpoistoaikaa on annettu ja lisäksi fysioterapiaakin määrätty. Kukaan vain ei hoksannut, että käly tai velimies, vaikka fiksuja ovatkin, eivät ole ihan niin fiksuja, että osaisivat lukea terveyskeskuksen ajatuksia. Kukaan siis ei näistä ilmoittanut. Ajat olivat ja menivät, fysioterapia mukaan lukien. Tänään kipsi kuitenkin on poistettu. Nyt tilanteen kehittymistä ja jalan parantumista seurataan tiiviisti, sanoi velimies.
Samaan kuntaan liittyy toinenkin kumma juttu. Veljeni viljelysmaat ulottuvat rautatiehen asti. Kunta, joka suinkaan ei ole aikeissa kaavoittaa veljeni tasaisia savimaita muuksi kuin tulevaisuuden ulkoilualueeksi, mutta uikuttaa kaiken aikaa tiukasta taloudellisesta tilanteesta, on ruvennut pyytämättä rakentamaan korkeaa ja kallista meluvallia radan pieleen. Siis paikkaan, jossa melu häiritsee korkeintaan veljeni kylvämää ja Luojan kasvattamaa viljaa tai ehkä satunnaisesti radan yli kapuavia jäniksiä, hirviä ja peuroja. Katselin tänään että korkean vallin takana viilettäviä pendoliinoja eikä hitaampiakaan junia ei sitten vaarin enää tarvitse ikkunastaan tarkkailla. Meni taas yksi harrastus yksinäiseltä vanhukselta. Rata on kilometrin päässä lähimmästä asumuksesta, joten melu ei todellakaan häirinnyt ketään, saati että vallia olisi siihen pyydetty. Puolitoista miljoonaa euroa vedetään vessanpöntöstä. Sen se kuulemma maksaa.
Mutta meidän kylällä se on toista (heh-he, näkis vaan). Jottei mene koko yö vain marinaksi, niin on tässä jotain positiivistakin sentään lopuksi.
Jokunen aika sitten valmistui lapaspaketti Aino Sibeliuksen kunniaksi, Malli on ihanan lankakahvilamme Lentävän lapasen laatima yhdessä Ainola-säätiön kanssa eli taustalla on Ainon itsensä kutoma kinnaspari vähän muokattuna. Minulla on jo tarvikkeet kotoana ja kintaat tekemistä vaille valmiit. Malli on kaunis eikä näytä kovin vaikealtakaan. Tarvikepaketteja (luonnonvalkoinen kotimainen lampaanvillalanka + ohje) saa Lapasen nettikaupasta, jos ei vallan paikalle jouda. Sukkapuikot eivät kuulu pakettiin eikä tuo vahingossa kuvaan jäänyt punainen nauha. Eikä Sibeliuksen naama. Tarvikkeet on pakattu kuvassa näkyvään nättiin pussiin.
Huomenna labra, keskiviikosta alkaen 2-3 päivän blogipaasto, kun olen Syöpäsairaalassa kaksi päivää tiputuksessa ja vielä kolmannen tarkkailussa. Pakkaan sairaalakassiin lukemista, lankaa ja puikkoja, värikynät ja piirustuspaperia. Ja suklaata. Ja kännykän laturin. Toivottavasti pääsen viikonlopuksi kotiin ja selviän ilman ihan hirveitä sivuoireita, joita vähän lupailtiin tällä kertaa.
Hyvää loppuviikkoa meille kaikille!
Tsemppiä sairaalareissulle, kirjat aloitettu, ihan loppuun asti ei vielä päästy mutta on kyllä mielenkiintoisia, kiitos sinulle! Palataan niiden osalta vielä asiaan. T. Tarja
VastaaPoistaOnnea mukaan sairaalareissuun. Toivottavasti ei tule pahempia sivuvaikutuksia.
VastaaPoistaKummallisuuksia on muuallakin kuntaliitosten myötä tullut :) Meillä ei enää pala katuvalot eikä teitä hiekoiteta, tämä kun on vaan entinen kirkonkylä. Rantaan on kyllä rakennettu hieno vieras-satama kaupunkilaisten poiketa purjehdusretkillään ja siellä kyllä palaa valot yötä-päivää näin talvellakin joka laiturissa. Minua ei haittaa vaikka eivät hiekoitakkaan teitä talvella, pääsenpähän paremmin potkurilla, mutta kaikilla ei ole potkuria =) Ja valot sais palaa muuallakin kuin tyhjässä satamassa. Herrat ei aina oikein tiedä mihin ne rahoja syytää ja missä ne säästää.