Pikkuinen blogihiljaisuus

Kuten olen moneen kertaan mainostanut, jatkuvat syöpähoidot aamulla. Se tarkoittaa sitä, että alkaa myös muutaman päivän blogihiljaisuus. Sillä aikaa, ottakaapa pala suklaakakkua. Jos oikein arvaan, on tässä ystävävänpäiväleivos muutaman talven takaa.

Tänä vuonna herkuttelimme laskiaissunnuntaina appelsiinikakulla. Ystävänpäiväkakut jäivät ostamatta, saati leipomatta tällä kertaa. Sen sijaan laskiaistiistaina tein hernesopan tuoreesta possun etuselästä. Noin kymmenen litran annoksen, jota olemme hyvin ahkerasti syöneetkin. Se oli niin hyvää, ettei tullut mieleenkään pakastaa edes pienintä osaa keitosta. Tänään kuitenkin kaavin loput kompostiastiaan, kun arvaaan , ettei ukko-kulta sitä kuitenkaan lämmitä itselleen. Ja olihan se sentään jo viikon vanhaa.

Sairaalakassi on pakattu, enkeli, parit kutimet ja kirja mukaan lukien. Viivyn siellä kaksi - kolme päivää ja innolla odotan ystäviä, jotka ovat luvanneet tulla tervehtimään. Vähemmän innokkaasti odotan, mitä lääkärin on mahani magneettikuvasta löytänyt. Ja mitä siitä sitten seuraa.

Sairaala-ajat ovat onnekseni olleet lyhytiä. Kahdeksan päivää taitaa olla pisin reissu. Hoito on ollut hyvää, hoitajat iloisia ja osaavia ja olo kaikin puolin miellyttävää ollakseen sairaalassa makaamista. Joskus kaikki ei kuitenkaan mene ihan putkeen. Edelliseltä käynniltä jäi kaksi ikävää muistoa. Yksi samassa huoneessa majaillut eukko kehtasi puhua isoon ääneen, kaverilleen ilmeisesti, että samassa huoneessa on vanha, lihava nainen, joka on niin hermostunut, että se kutoo koko ajan sukkaa. Jeps, niinhän se meni, vaikken kutonutkaan hermostuneisuuttani. Eikä tuntunut kivalta olla se vanha lihava nainen. Samasta naisihmisestä olisi toinenkin tarina, mutta sitä en taida kertoa. Toivottavasti en nyt saa häntä huonetoveriksi. Yleensä he ovat olleet ihania ihmisiä, joiden kanssa on avoimesti juteltu sairauksesta ja kaikenlaisesta muustakin ja oltu hiljaa, jos ei ole huvittanut puhua.

Toinen töksäyttelijä on aamulla labrassa, asiakas siis. Päälläni on turkoosi pellavamekko. (Pellavasydämen Mervi, tiedät mistä on kysymys, vaikken nyt onnistunut saamaan linkkiä toimimaan.) Rollaattoria lykkäävä muori tulkitsi sen yöpaidaksi ja kehtasi myös ääneen sen lausua.

Nyt voisitte esittää toivomuksia, siitä millainen palkinto olisi paikallaan, kun pian blogilleni tulee tasalukumerkkipäivää. Otan mielelläni ehdotuksia vastaan.

Mukavaa loppuviikkoa!