Ruusuista sunnuntai-iltaa

Täällä sitä tietokoneella istutaan, vaikka aurinko paistaa. Joimme kesän ensimmäiset päiväkahvi terassilla ja siellä tuli sittenkin vähän kylmä, joten kiipesin tänne ja juutuin paikalleni. Onneksi sentään ehdin tehdä kasvihuone- ja pihakierroksen kameran kanssa sekä kastella kasvihuoneen asukkaat.

Tässä iloksesi kuva ihastuttavasta Ristinummen ruususta, joka yllättäen oli ruvennut kukkimaan juhannuksen kunniaksi. Tämä on nioitä "junantuomia", jotka levittäytyivät paikkakunnalle ehkä jo silloin, kun päärataa rakennettiin. Radantekijät taikka sotamiehet pureskelivat ruusunmarjoja ja syljeksivät siemenet ratapenkalle. Valitettavasti vain rataremontit ovat hävittäneet viimeisetkin ruusut alkuperäisiltä paikoiltaan.

Joku ruusuasiantuntija, jonka nimikin on tunnettu, oli ennen tätä tuhoa sitä ajanut junan kyydissä ja huomannut aikaisemmin tuntemattoman ruusun ja niin tämä sai nimensä. Paikkakunnan pihoilla tätä kasvaa jonkin verran. Oman versoni sain kälyltä, kun edellinen Ristinummeni jäi vanhan kodin pihaan ja on varmaan nyt jo moneen kertaan kaivettu ja tapettu. Sen verran radikaaleja pihatöitä siellä on myöhemmin tehty. Käsittääkseni myös jotkut puutarhat myyvät nykyisin tätä kaunokaista.

Valitin, etteivät juhannusruusut ehtineet kukkaan, mutta ehtivätpä. Ainakin tänään jo muutama kukka oli auki. Iso pensas on naapurin rajalla. Onneksi se jäi juuri meidän puolellemme, sillä rakennusliike oli aika hanakka pistämään kaiken matalaksi naapuritaloja rakentaessaan. Toinen rajalla oleva on iso sireenipensas, josta siitäkin olemme naapurin kanssa iloisia. Sireeniä muuten saa nykyisin kutsua yhtä hyvin sireeniksi kuin syreeniksi. Se syreeni ei ainakaan minun suuhuni ole koskaan istunut.

Mitäpä tässä muuta? Rauhallisia juhannuksen pyhiä olemme viettäneet. Tytär lähtee pojan kanssa lomaselle Tukholmaan ja toinen, tämä Saksantytär teki toivomuslistan synttäripakettinsa sisällöstä. Kaivelin hänelle mm. vanhoja köksänkirjoja, sillä neiti on uudessa kodissaan päässyt tai joutunut ruokavastaavaksi ja mikäli oikein veikkaan, on kauhuissan, kun on anopille ja apelle keitettävä oman siipan ruokkimisen lisäksi. Luulenpa, että neito manaa toiseenkin kertaan sitä, kun aikanaan taisi lyödä lossiksi talouskoulun tarjoamat opit. Katselen vielä omaa laajaa keittokirjavarastoani, jos sieltä löytyisi sopivaa saksalaista alan kirjallisuutta. Taisin vain lahjoitella niitä poiis muutama vuosi sitten.

Tilauslistalla hänellä oli vielä lankoja ja siipalle oma Muumi-muki. Tilasinkin jo langat ja vähän siinä tulee minullekin - ettei vain lankavarasto pääse tyhjenemään. Minä puolestani tarvitsen täydennystä arkilautasiin. Eilen rikoin yhden lempilautasistani, Kati Tuominen-Niittylän koristeleman 24h avec-ruokalautasen, joka otti ja hyppäsi kädestäni lattialle ja halkesi kahtia. Katselin jo nettikirppareita, mutta kukapa tyylikkäästä lautasesta luopusi?

Juhannussyömisemme ovat olleet vähän sitä sun tätä, siis vähän mutta hyvää. Eilen silliä, kylmäsavustettua lohta, katkaravun pyrstöjä, salaattia ja uusia vierasmaalaisia perunoita, olisikohan olleet tanskalaisia? Saksantytär asuu omien perunapeltojen ääressä, joten hän taatusti sai tuoreemmat juhannusperunat pataansa.  Tänään syömme varmaan perunoita ja silliä plus voita nokkaan. Pistin jo kanankoivet pakkaseen, samoin puolet lohifileestä. Lampaanpaistit ovat vakuumissa paistamista odottamassa. Ehkä huomenna, ehkä ei.