Äh, harmittaa

Tämä päivä on kulunut reklamaatioiden teossa. Itse asiat eivät ole vieneet pitkään, mutta jonotus pimpeli-pompelia kuunnellen on koetellut meidän perheen kahden jäsenet hermoja oikein viimeisen  päälle. Mies soitti roskisfirmaan, kun meidän roskapönttö on jäänyt kaksi kertaa tyhjentämättä. Ensimmäinen viikko meni huomaamatta, varsinkin kun luimme paikallislehdestä firman ruikuttavan pakkasten aiheuttamia vaurioita jäteautoissa ja lumivallien aiheuttamia kulkusteitä. Nyt kun pytty on jo laitoja myöten täynnä roskapusseja, havahduimme. Juu, kuski olikin tehnyt reklamaatioilmoituksen: ei päässyt meidän tontille kumpanakaan viikkona kun tie oli tukittu. Raksalle oli tuolloin osunut joku kuljetus. Viime viikolla sinne kai ladottiin nippu kurkihirsiä, joten varmaan piti paikkansa, että tie tosiaan oli tukittu. Ei vain muistunut mieleen se, että tontillemme pääsee toistakin kautta, jonka mieheni on varaväyläksi jopa jollekin kuskille neuvonut. Vikaa on kyllä ollut raksakavereissakin, jotka iloisesti jättivät autonsa keskelle ajotietä siksi kunnes mies huomautti asiasta. Ajattelivat kai, että meidän tontille pääsee toistakin kautta.

Minä tympäännyin siihen, kun luvattua lankapuhelinjohdon korjaajaa ei ole kuulunut. Samaisen raksan takia sekä sähkö- että puhelinpiuhat oli vedettävä uutta kautta ja tasan kaksi viikkoa sitten viime mainittua olikin kaksi kaveria asentamassa. Sähkölinja oli vedetty jo aikaisemmin eikä siinä ollut ainakaan meidän puolestamme valittamista. Kävi kuitenkin niin, ettänettiyhteys toimii, mutta puhelin mykistyi. Se ei ole asentajan käynnin jälkeen toiminut, mutta kaveri lupasi lähettää kollegansa asialle. Itse hän oli lähdössä lomalle, kuinkas muuten. Taisi toinenkin lomailla, kun linjaa ei ole korjattu eikä lupauksesta huolimatta tehty edes raporttia asiasta. Oikaisen vähän asioissa, sillä luulen tietäväni syyn mokaan, mutta isäntä, joka nuoruudessaan on ollut puhelinyhdistyksenkin hommissa hetken aikaa, arveli että ammattitaitoinen kaveri kyllä tietää, miten piuhat kiinnitetään.

Tänään rupesin soittamaan vikailmoitukseen. On se kumma, jos puhelinfirman puheluista täytyy tehdä vikailmoitus, sillä meidät yhdistettiin kolmeen tai neljään kertaan uudestaan, jolloin puhelu katkesi joko ihan heti tai pitkän jonotuksen jälkeen. Nyt ainakin tiedän, mistä seuraava suuri puhelinlasku koostuu. Lopulta sentään pääsin selostamaan asian oikealle tyypille. Se kai olikin jo viides selostus samasta asiasta yhden päivän aikana. Vahvistus vikailmoituksestakin tuli jo kännykkään, joten toiveissa on saada lankapuhelin toimimaan. Elisa kaiketi tekee kaikkensa saadakseen nämä loputkin lankaliittymät pois päiviltä. Sama koskee nettiliittymää, jota väen väkisin yritettiin kammeta Saunalahden liittymäksi. Erityisesti asiaan liittyvä pakkomyynti sieppasi minua.

Tässä kuva edelleen vaiheessa olevasta piirongistani. - Siis laadukas, hm. Laudat ovat kieroja sinne ja tänne, mutta nyt on runko ja laatikot jo kasattu. Yksi vaihe on jäljellä: laatikoiden asennus paikoilleen ja sitä mies selvästi kauhistelee jo etukäteen. Minä innostuin noista pienistä ylälaatikoista, mutta niitä ei olekaan kuutta kappaletta, vaan kolme. Esitteen virhe kyllä korjattiin heti liikkeessä. Sama se, laatikot ovat muutenkin niin matalareunaisia, että ne on sisustettava sisälaatikoilla, jotta nukketaloromppeet eivät valu laatikoiden taakse ulottumattomiin.

Ehkä tämä jonain päivänä valmistuu, vaikka vielä onkin käytettävä mainoskuvaa. Varoittelimme itse koottavista mööpeleistä tytärtä, joka pääsee tai joutuu hankkimaan tulevaan kotiinsa yhtä sun toista kalustetta ainakin pojan huoneeseen.

Muuten päivässä on kivojakin ilonpilkkuja. Sovimme akkain treffit parin viikon päähän, jolloin odotettavissa on mukavat kaksi päivää rakkaiden ystävien seurassa.

Pian lähdemme kaupoille. Pitäisi lähteä ostamaan mulle uusia lukulaseja. Vanhat hajosivat ja senkin takia roikun täällä netissä kamalan myöhään, kun en pysty lukemaan sängyssä normaaleilla kaksiteholaseillani. Nyt tärkein ostokriteeri on edullinen hinta. Hajataiton takia ihan tiimari-malliset linssit eivät käy. Hajataitteisuus on kummassakin silmässä ja vielä erilainen. Ihan niin itara en taida kuitenkaan olla, että kaivaisin vanhat pokat jostain edelliseltä vuosituhannelta uudelleen lasitettavaksi.

Mukavaa viikonloppua!