Onni onnettomuudessa, osa XYZ

Aloitan aivan muilla asioilla kuin mihin otsikko viittaa, mutta odottakaa vain, kyllä aasinsiltakin vielä löytyy.

Kun mies aikanaan osti tämän talon, oli kaikki irtotavara viety tarkkaan pois entisten omistajien toimesta. Leski oli vielä erikseen tehnyt tarkastusmatkan varmistaakseen, ettei esimerkiksi kenraalin kunniamerkit olleet jääneet vintille. Jotain kuitenkin jäi. Kaksi lastentuolia oli kolmekymmentä vuotta aitan ylisillä. Kumpikin oli aika huonossa kunnossa, kun rupesin niitä tutkimaan. Vuosilukuja tuoleissa ei tietenkään ollut, mutta vanhoiltahan nuo näyttävät.

Yläkuvassa tuolit ovat jo ystäväni verstaalla odottamassa huolellista ja hellävaraista entisöintiä. Lopputulos on todella upea. Verstaalla vasta huomasin, että tuo oikeanpuoleinen tuoli on ollut Helsingin kaupungin ehkä lastenkodissa, ehkä lastentarhassa, sillä pohjassa on kaupungin leima. Ehkä talon isäntä kävi sen jostain huutokaupasta ostamassa siihen aikaan, kun talon lapset olivat pieniä eli joskus edellisen vuosisadan  lopulla? Tästä ei nyt ole jälkeen-kuvaa, kun kamera rupesi temppuilemaan, mutta kuten näkyy, tuoli oli kurjassa kunnossa. Uusi väri on samaa vihreää kuin siinä on josksus ennenkin ollut.

Vasemmanpuoleinen tuoli on luullakseni pottatuoli, sillä kannen saa näppärästi viritettyä auki. Maalipurkki markkeeraa tässä pottaa. On tuoli tietysti voinut olla säilytyskalustekin, vaikka lastenkokoa onkin.

Pääsemme vihdoinkin aasinsiltaan. Nykyisin on olemassa pottatuoleja lapsille ja pottatuoleja sairaille aikuisille, jotka eivät pääse tai jaksa lähteä vessaan ja joilla ei enää ole asiaa käyttää tavallista yöastiaa. Ulkohuonetalouksissa ne ovat varsinkin tarpeellisia kapineita. Jo aikaisemmin huomasimme, että sellainen on myös meidän dementikollamme yökäytössä. Sitä vähän ihmettelin itsekseni, että minkä takia hänet sitten vaipotetaan. Nyt kuitenkin kävi pottatuolin kanssa vahinko. Äiti ja tuoli kaatuivat. En kerro tapauksesta sen enempää, sillä erinäisten hankalien vaiheiden jälkeen kaikki päättyi hyvin eikä luita murtunut, kuten olisi pahimmillaan voinut käydä.

Samalle viikolle osui toinenkin onnettomuus, joka myös olisi voinut päättyä huonosti, mutta onni oli siinäkin matkassa. Äidille oli annettu väärät lääkkeet. Isä ottaa itse omat lääkkeensä ja huomasi virheen. Meidän faijan tuntien siinä ei sanoja säästelty ja hyvä niin. Tällaista ei kerta kaikkiaan saa tapahtua. Onneksi lääkkeet olivat sellaisia, että nyt ei tapahtunut sen kummempaa, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Kuntoutuksesta ei ole kuulunut mitään. Vastahan asia olikin esillä kolme viikkoa sitten... ja sitä ennen isä oli kuulemma ollut ainakin viisi kertaa yhteydessä ennen kuin kielteinen päätös tuli. Nyt Korkea päätöksentekijä on lomaillut koko tämän välin eikä tietenkään kukaan muu voi tai tohdi kajota asiaan. Ihmeen pitkiä lomia muuten kunnan korkeilla virkailijoilla onkin. Onneksi isä on taas luottavainen ja uskoo "asiamiehen" olevan rohkea, peloton ja reipas tarttumaan päätöksentekijää tarvittaessa vaikka niskavilloista kiinni. Toivomme parasta, vaikka nyt on jo isän ensimmäisen kuntoutuksen ajankohta takanapäin. Kun  tarpeeksi vitkastelee, niin menee toinenkin sivu suun.