Uusia kierroksia

Savu nousee korvista, ahistaa ja harmittaa. Neuvottomuus ja pelko on päällä. Avoimessa blogissa en voi kertoa ihan oikeilla nimillä ja sanoilla kaikkea tästä ahdistuksesta. Isä-poloinen kuitenkin on joutunut byrokratian rattaiden väliin. Kun hän aamulla soitti, tuntui kuin vieteri olisi katkennut ja veto loppunut. Hän sanoikin, että heittää nyt pyyhkeen kehään eikä enää jaksa taistella kuntaa vastaan. Kyse on maksusitoumuksesta, jolla äiti pääsisi isän mukana, kun isä olisi menossa sotainvalidikuntoutukseen.

Yksin isä ei voi mennä, sillä äiti ei pärjää kotona, joten isälle varattu kuntoutusjakso jäisi käyttämättä. Jos äiti lähetetään toisaalle, ei siitä hyvä seuraa. Sen verran varmaan äidilläkin riittäisi voimia, että hänet olisi pakko väkisin nostaa autoon... Sen sekä toisaalta kunnon nopean romahtamisen olemme jo nähneet niinä kertoina, kun isä on joutunut sairaalaan ja äiti jäänyt yksin kotiin. Faija ei vielä ole valmis äidin laitoshoitoon. Hän arveli, että kunnan tavoitteena on saada heidät Paijalannummen multiin. Tällä menolla se ei kaukana olekaan, kun molemmat sentään ovat lähes 90-vuotiaita, kunnioitettavia vanhuksia, jotka ovat tehneet enemmän kuin oman osuutensa tämän  yhteiskunnan säilymiseksi ja rakentamiseksi ja myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen hyväksi.

Mainittuja päätöksiä - periaatteisiin nojaten - on helppo tehdä kirjoituspöydän takaa tuntematta todellista tilannetta. Sitä paitsi lähes näihin asti äiti on pystynyt ulkopuolisille, joita olemme me lapset myös, esittämään suhteellisen tomeraa tyttöä. Eilenkin hän luki reippaasti aikakauslehteä kiikkustuolissaan, huomaamatta että lehti oli Kotivinkin Joululehti ja sekin ylösalaisin. Siitä ei ole tietoa, tunsiko hän meidät vai ei. Ainakaan hän ei mitenkään osallistunut keskusteluun, kehui vain muutamaan kertaan mainittua lehteä kesken muiden keskustelun. Äiti ei ole pitkään aikaan enää kysynyt kuulumisia, ei edes tarjonnut kahvia, joten vähän epäilen, että me olemme hänelle ventovieraita ihmisiä. Kahvia hän tosin ei ole itse keittänyt varmaan viime kevään jälkeen, mutta on sentään muistanut kohteliaasti tyrkyttää sitä.

Mietimme äsken veljeni kanssa, mitä ihmettä nyt tehdään. Lottajärjestökin kuulemma satsaa tänä vuonna pikkulottien kuntoutukseen, joten ainakaan sieltä ei heru apurahaa. Viikonloppuna ei tietysti ketään saa kiinni. Virkamiehen tylystä päätöksestä muka ei ole edes valitusoikeutta ja kun virkamies on kunnanjohtajasta seuraava, ei ainakaan alaisiinsa kannata ottaa yhteyttä. Lähetin sähköpostia yhdelle luottamushenkilölle. Yritin soittaa perään, mutta puhelin oli kiinni. Tietyistä syistä asialla on kiire, joten toivon, että kyseinen herra edes lukisi sähköpostinsa ennen maanantai-iltaa.