Apean harmaata ja ilon kultahippuja

Minä olin eilen illalla erilaisista pienistä syistä sopivan harmaalla mielellä - pää siis ei ole entisestään harmaantunut - että vaihdoin tällaisen rauhallisemman sorttisen blogipohjan, josta Itkupillille kiitokset.  Teema sopii erityisen hyvin täkäläisen talvilomaviikon viimeisten päivien kunniaksi. - Vähän äsken sorkin värejä, ihan vaan vähän. Ja hederi on omalla kameralla napattu kuva muutaman päivän takaa.

Suurin syy harmitukseeni oli se, että peräänkuuluttamani Vieras terassilla, on ilmeisesti citykani, hittolainen. Kanihan osaa kiivetä. Talon alla sillä onkin nyt erinomainen  tilaisuus elää, kasvattaa perhettään ja kaivaa vaikka minkälaisia käytäviä vanhan talomme turmioksi. Kaikkia reikiä ei varmaan saisi edes tukittua ja mehän emme tietenkään muistaneet sulkea edes suurimpia läpiä, vaikka asiasta jopa keskuseltiin syksyllä. Tervetuloa kaikki etelä-Suomen ilvekset, ketut ja kärpät apajille!

Ystävä, jolla on ollut sisäkani, tunnisti papanat ja löysinpä sitten googlettamalla oikein kuvankin jätöksistä. Itsellänikin olisi kuva, mutta eihän tämä sentään mikään paskablogi ole. Kanivaihtoehto ei ollut mielen vieressäkään, kun pohdimme otuksen henkilöllisyyttä. Jos nyt jätämme otuksen ruokkimatta, niin varmaan se sukulaisineen syö kaikki pihan pensaat kuoliaiksi.Tai voihan olla, että se syö ne joka tapauksessa. Asemakaava-alueella ei kai saa tarttua pyssyynkään?

Erityisiloa tähän ja eiliseen on tuonut tyttären hyvät uutiset. Hän on jo pitkään etsinyt uutta asuntoa. Entinen meni hyvin kaupaksi jo viime keväänä ja hän on siitä lähtien etsinyt 3 h + k rivaria. Nyt sitten tärppäsi ja juuri sieltä, mistä hän on halunnutkin. Kauppoja ei tietenkään vielä ole tehty, mutta valoisalta näyttää, tarjous on hyväksytty ja pankki luvannut lainan. Remonttia ei kuulemma tarvitse suuremmin tehdä, vaikka sehän selviää vasta sitten, kun pääsee katsomaan tyhjää asuntoa. Olohuoneen tapetointi kuulemma on todennäköisesti edessä, lähinnä värin takia. Toivottavasti kaikki menee hyvin, myös ensi viikolla oleva kosteustarkastus.



Tänään käytiin juhlimassa sekä lapsen tulevia asuntokauppoja että syntymäpäivää. Voi miten aika onkaan kulunut npeasti. Lapsenlapsikin alkaa olla pian murkkuiässä ja kun emme ole vähään aikaan nähneet, niin yllätyin, miten poika on kasvanut lähes äitinsä mittaiseksi.

Tämä äiti oli kutonut lapsikullalle hartianlämmittimen ja kaulahuivin, kun tytär sentään jo lähentelee neljääkymppiä. Kuvassa on nurkka kaulahuivista ja hartialämmittimen eli pienen kolmiohuivin ruusuilla koristeltu takaosa. Tuo, joka näyttää napilta, on nappi. En arvannut ommella sitä kiinni ennen kuin lahjan saaja sovittaa tämän harteilleen. Hyvältä näytti, koko on oikea ja selvästi hän piti kummastakin neuleesta.