Sininen hetki

Uskomattoman kauniita, lempeitä iltaruskon sävyjä taivaalla tänä sinisenä hetkenä. Yritin kuvatakin niitä, mutta sepä ei onnistunut. Kamera tärähti, värit muuttuivat. Saatte kuvitella itse mielessänne vaaleaa roosaa, hentoa oranssia, pinkkiä, aprikoosia... Pakkasta on 17 astetta ja kylmenevää luvataan. Mies jo huomautti, että se joka muistaa, jättää vessan hanan yöksi tippumaan, etteivät putket pääse jäätymään.

Sunnuntaipäivä on kulunut tyhjää toimitellessa, tai ei sentään. Aloitimme piirongin kokoonpanon. Jos piironki olisi ollut valmiiksi koottu, niin se ei olisi mahtunut autoon emmekä olisi saaneet rahdattua sitä meidän yäkerran portaistakaan. Jotain hyvää tässäkin asiassa, vaikka on se kasaaminen iso työ. Laatikot kootaan alakerrassa, niitä on laskujeni mukaan 15 kappaletta. Runko kannetaan osina yläkertaan ja kootaan täällä. Vielä ei ole kuvattavaa, mutta nyt työ on ainakin käynnistetty. Työ tuskin jatkuu huomenna, kun miehellä on omat harrastuksensa iltapäivästä iltamyöhään, eikä tiistainakaan, eikä keskiviikkona, mutta jonain päivänä. Pakko sen on jatkuakin, sillä laatikoiden osat (kaikki 60 kpl)  lojuvat keskellä tuvan lattiaa. Lähipäivinä on sen verran tiivis ohjelma, että emme varmaan ehdi keskittyä enää uusiin askareisiin,vaikka kiva olisikin päästä järjestelemään pikkuromppeita omiin laatikoihinsa. 

Jänikset ovat nauttineet elämästään. Ne ovat telmineet pihassa ja tampanneet hangen täyteen tassunjälkiään. Jos joku ihmettelee tuota keltaista viirua kuvan ylälaideassa, niin se on meidän keittiönvalo, joka heijastuu ikkunaan. Kuka sitä nyt ulos lähtisi palelemaan, jos voi kuvata lämpimästä tuvasta käsin...

Ilta jo ehtikin pimentyä eikä sinisestä hetkestä ole tietoakaan. Minulla on saunailta. Iltaruoka on maustumassa: eiliseltä jääneet broilerin rintapalat, riisiä, hernettä, maissia, paprikaa, ananasta ja kastikkeeksi sinappia, punaviinietikkaa, rypsiöljyä ja siitä sun tästä ripoteltuja mausteita = sunnuntai-illan kanasalaatti.