Kuustoist sisäl, kuustoist ulkon

Näin totesi mies illanasuussa tutkittuaan tuvan sisä- ja ulkolämpömittareita. Tai siis minä ehkä olisin sanonut noin, mutta mes ei käytä slangia eikä murretta, kun on sen ikäpolven kavereita, joilta sekä koti että koulu kitki moiset tavat pois kokonaan. Vaikkei meillä ole ikäeroa kuin kuusi vuotta, niin joissakin pienissä asioissa ero näkyy.

Lämpötilat ovat jo nyt ruhtinaallisia aamuun verrattuna. Kun heräsin, näytti ulkomittari kahtakymmentäkuutta pakkasastetta: Sisämittari, jota ei näin talvella voi pitää ikkunalaudalla, oli eksynyt jonnekin käsityön ja kirjan väliin ja näytti - ei enmpää eikä vähempää kuin 13,8 astetta. Olinkin jo ehtinyt ääneen ihmetellä, miksi palelin aamuteellä, vaikka oli aamutakki pääll' ja tohvelit jalassa.

Mies, joka vielä eilen valitti, ettei kipeän selän takia jaksa kantaa puita liiteristä, ei puhunut mitään vaan veti takin päälleen ja lähti ulos. Minä muuten eilen ehdotin pulkan hankkimista ja lupasin vielä vetääkin sen rappusten eteen, jos mies kanta puukassin siitä eteenpäin.Vanhan ajan vesikelkka olisi nyt poikaa. Mies kertoi, että emme ilmeisesti tarvitse ihan heti kumpaakaan, sillä aitan katolta tulleet lumet ovat sulkeneet pääsyn liiteriin, ilmeisesti suunnilleen vappuun asti. Onneksi katokseen on varastoitu koivuklapeja takkapuiksi ja niillä lämpötila saatiin nousemaan kuuteentoista. Kun emme ole pitkään aikaan lämmittäneet puilla, ei yksi pesällinen vielä riittänyt, mutta hyvin tarkenimme. Yläkerrassa on selvästi lämpimämpääkin kuin 16 asteeta.

Pelkästä itaruudestakaan ei ollut kysymys siinä kun emme polttaneet toista pesällistä. Varovaisuudesta kyllä, sillä emme halua polttaa taloa, mutta lisäksi meidän oli lähdettävä maakuntamatkalle eli vietävä laseroitu silmäni lopputarkastukseen omalle silmälääkärilleni.

Sipoon kirkolla

Laserointi oli onnistunut oikein hyvin, silmätulehdus parantunut eikä rillejäkään tarvitse uusia. Lukulasit on pakko hankkia, kun edelliset hajosivat, mutta niihin kelpaavat halvimmat mahdolliset sangat, ellei peräti jotkut vanhat.

Matkalla ajoimme yhden tienviitan ohi niin nopeasti, etten ehtinyt napata kuvaa. Niihin maisemiin palaamme uudestaan jossain vaiheessa. Siellä on mäki, jolla on ilmeisesti ollut isäni mummin lapsuudenkoti. Siitä ei ole tietoa, onko mäellä edelleen vanhoja rakennuksia vaiko uusia kerrostaloja, mutta asia vielä tutkitaan. Olisi mukava saada kuvia ja kukaties tavata joku etäinen sukulainenkin.

Vanhusten asiasta kuului tänään jossain määrin positiivisia uutisia, joskaan en usko häpi endiin ennen kuin on mustaa valkoisella. Suunnitelma B on edelleen voimassa ja onpa kuvaan tullut suunnitelma C:kin, jota huomenna mennään selvittelemään.