Flunssa jatkuu ja jatkuu

Tänään täällä ruikuttaa muuan Silmäpuoli-Mummo. Jo eilen rupesi toinen silmä punoittamaan, vuotamaan ja rähmimään. Aamulla se ylitti kaikki varovaisetkin ennakko-odotukset tai miten tämän nyt ilmaisisi. Punainen kuin Närpiön tomaatti ja melkein kokonaan kiinni muurautunut... Rähmäsilmä on niin pahan näköinen, että miehen tuskaa lievittääkseni peitin sen steriilillä lapulla. Itsehän  en onneksi tätä sieluni peiliä näe kuin korkeintaan vessan peilistä erikseen katsomalla. Ajattelin, että lepo ja rauha tekee silmälle hyvää, kun esimerkiksi aurinko tahtoo muutenkin häikäistä silmiäni. Nyt muuten onkin häikäisevän upea auringonlasku alkamassa, mutta se näyttää niin kirkkaalta, etten tiedä arvaanko lähteä hakemaan kameraa.

Silmäpuolena on hankalampaa kuin kaksisilmäisenä, joten suotte varmaan kaikki kirjoitusvirheet anteeksi. Ihmiselle on luotu kaksi silmää muun muassa sen takia, että rappusissa kulkeminen ja lehden lukeminen olsisi helpompaa, bloggauksesta puhumattakaan.Toisaalta meidänkin tuttavapiirissämme on ainakin kaksi ihan oikeasti elämäänsä yhdellä silmällä elävää. Miehellänikin on glaukooma, joka voi miloin tahansa tehdä hänelle samat tepposet. Minulta on toisesta silmästä jo paikattu yksi reikä.

Tämä on toinen silmä, mutta se sama, jonka takia minulla on huomiselle varattuna silmälääkäri. Pieni pelko kaivertaa jossain sisällä siitä, että tämä on jotain muuta kuin flunssasta johtuvaa, mutta ehkäpä huomenna olen vähän viisaampi, jos nimittäin lääkäri pystyy mitään tutkimaan. Harkitsin hetken päivystykseen lähtemistä, mutta luovuin ajatuksesta. Monen tunnn jonotus ensiapuun ei houkuttele eikä taatusti joku päivystävä kandinplanttu osaa sanoa muuta kuin sen, mitä itsekin tiedän. Silmä on tulehtunut. Mahdollinen yhden päivän lääkitys ei sitä vielä paranna, mutta voisi sotkea oikean silmälääkärin arviota.

Mies on toimitellut asioita. Kävi postissa, käräjäoikeudessa ja katsastuskonttorilla. Käräjäoikeudessa piti käydä siksi että emme mistään löytäneet 30 vuotta sitten tehtyjen talokauppojen papereita. Sieltä ohjattiin Maanmittauskonttoriin, josta ohjattiin Kansallisarkistoon, jonne näin vanhat kauppakirjat on jo siirretty. Onneksi asiat sai selvitettyä puhelimitse. Verottaja näitä penää, vaikka on viimeiset 30 vuotta hyvin tarkkaan tiennyt, kuka tämän kiinteistön omistaa. Luultavasti vanha kauppakirja löytyy jonkun laatikon pohjalta viimeistään sinä päivänä, kun oikeaksi todistettu jäljennös saapuu taloon. Nyt sen on hukka vienyt, sillä talon papereiden pitäisi olla yhdessä ja samassa piirongin laatikossa.

Toisaalta paperilla ja esineillä on kummallinen taipumus kadota ja taas uudestaan ilmaantua omalle paikalleen. Kallistun epäilemään maahisia ellei sitten hukka vienyt. Tänään etsin tuota kauppakirjaa myös hyvin epätodennäköisestä paikasta, jossa olen säilyttänyt joitakin muita tärkeitä asioita. Samasta paikasta etsin noin kuukausi sitten meidän testamentin jäljennöstä ja itselleni hyvin arvokasta vanhaa reseptivihkosta, joiden tiesin siellä olevan. En löytänyt kumpaakaan, mutta on sanomattakin selvää, että tänään ne olivat matalan pinon päällimmäisinä oikean kaapin ainoalla hyllyllä.