Sunnuntaita

Aurinkoinen, mutta kylmä sää jatkuu ja näköjään viidentoista asteen sisälämpötilaankin tottuu. Nytkin olen puolihihaisessa t-paidassa, jonka päällä tosin on villaliivi, mutta käsivarsia ei palele yhtään. Hyvä näin. Mies otti suosittelemani pulkan käyttöön ja vetää siinä päivittäin kuorman klapeja. Alakerran lämpötila on nyt vakiintunut tähän 15 - 17 asteen tuntumaan. Jalkapohjat vähän palelevat vetoisilla lattioilla, mutta valittavana olisi joko Ainot tai Reinot. Muuten on hyvä olo.

Flunssani ja silmätulehduskin olivat ja menivät, mutta siirtyivät miehen vaivoiksi vaikka miten olemme varoneet lähikosketusta. Toivottavasti emme vieneet tautia vanhuksille, kun viikolla kävimme kuulemassa tuoreimpia uutisia.

- Eihän se vanhempieni kuntoutusasia ollutkaan edennyt vielä mihinkään, vaikka asian piti olla jo valmis. Nyt tosin isällä on tomera "asiainhoitaja", joka todella vie sitä eteenpäin. Onneksi isä itsekin oli pontevalla mielellä, ei enää niin masentunut kuin vielä viikko sitten. Asia on hänelle periaatekysymys, joten hän kieltäytyi jyrkästi ehdotuksestani, että me maksaisimme äidin kuntoutusviikon. Yöt tosin menevät valvoen. Edellisenä yönä hän oli jo suunnitellut yleisönosastokirjoitusta paikallislehteen. Minä myös, ilmoittauduin heti mukaan. Vielä ei passaa suututtaa johtavia virkamiehiä, mutta annas olla, jos hylky tulee uudestaan, niin sitten ei tarvitse enää kainostella.

Talossa on kutsumattomia vieraita. Pari iltaa sitten jostain ruokakomeron vaiheilta kuului hillitön rapsutus. Olen aika tarkka haistamaan hiiren hajun ja nyt sitä ei tuntunut. Rapsuttelija ei säikähtänyt edes käsien läpsyttelystä, mutta kun käänsin elektronisen hiirenkarkottajan kaapin suuntaan, niin kas kummaa! Otuksesta ei ole sen jälkeen kuulohavaintoja. Tilasinkin äsken yläkertaan oman karkottajansa, kun tuossa melkein tuolin jalan kohdalla joku vierailija taas kerran rapistelee papereitani. Mokomakin kiusanhenki!

Terassilla oleilee myös joku roisto. Papanat muistuttavat jäniksen jätöksiä, eli ovat pyöreitä ja kooltaankin kuin pippurinmarjoja. Mikä ihmeen otus se voisi olla? Sille ilmeisesti kelpaa auringonkukan siemenet ja rusinat. Osaa kiivetä ainakin terassin kaiteelle asti. Linnunhöyheniä tai oravankarvoja ei ole näkynyt ainakaan terassilla. Onko kenelläkään ehdotuksia? Sama otus mahdollisesti on tassutellut terassin pöydällä pikkukissan tassuilla, mutta muuta havaintoa siitä ei ole.

Kävin eilen ottamassa luullakseni viimeiset kuvat meidän pikkumökistä, joka on nykyisen tontinomistajan purkulistalla. Ennakkotietojen mukaan mökki katoaa alkavalla viikolla. Lumet on kolattu jo katolta ja edustalla olevan kaivon kansi on purettu. Romuja on kerätty yhteen kasaan. Liikuttava näky on tuo linnunpönttö, joka on nostettu erikseen ja ilmeisesti otetaan talteen.

Itselläni ei varsinaisesti ole suuria tunnesiteitä mökkiin, mutta ehkä en kuitenkaan halua seistä vieressä, kun se saa kyytiä. Muistokuvat on otettu jo viime syksynä, aina nurkalla olevaa tuntemattoman kissan (luultavasti siis kissan) hautakiveä myöten.

Se poronkäristys muuten oli mahtavan hyvää. Resepti. kaksi kolmannesta poronvasaviipaleita, yksi kolmannes siansivuviipaleita, pullo tummaa olutta, suolaa, pippureita. Saksin ensin possun n. kahden sentin suikaleiksi ja aloitin niiden paistamisen kylmässä valurautapadassa, siis tietysti niin että levy oli päällä ;-). Näin rasvaa irtoaa paistinrasvaksi, tosin pikkuisen oli vielä lisättävä rypsiöljyäkin, kun ruskistin porosuikaleita. Olut ja mausteet mukaan ja sitten haudutusta parisen tuntia liedellä. Syötiin muusin kanssa. Huomenna teen lasagnea, kun saadaan ruokavieras taloon.