perjantai 25. marraskuuta 2011

30 päivää jouluun

Näin se joulu lähenee ja nyt jo vietetään adventin aatonaattoa ja meillä tänään kotoista pikkujoulua. Enää 30 päivää jouluun. Virittelin vihdoin meillekin jouluvaloja, mutta kas, kameran akku loppui enkä päässyt kuvaamaan valojamme, saati siirtämään kuvia tänne.

Pihassa palaa yksi öljykynttilä ja loistaakin luultavasti kolmisen päivää, ellei myrskytuuli kaada koko lyhtyä. Ikkunassa loistaa yksi tähti ja kaksi kynttelikköä.  Block-valaisin toimittaa lyhdyn virkaa yhdellä ikkunalla. Takassa palaa kolme tai neljä elävää tulta. Mutta mitä tapahtuikaan viime vuotiselle ulkotuikkusarjalle? Muistan, miten kerin sen kokoon aika myöhään keväällä sitten kun lumet olivat kokonaan sulaneet. Joulukoristekaapista sitä ei ainakaan löytynyt ja pahaa pelkään, että sen kohtalo on löytyä vasta loppiaisen jälkeen jostain varmasta tallesta.

Nyt ainoa yhtäänkään tilanteeseen sopiva kuva on viime itsenäisyyspäivältä, mutta kynttilä kuin kynttilä. Kumma, ettei yhtään kynttiläkuvaakaan löytynyt.


Esitin miehelle, että hän soittaisi vähän joululauluja, mutta eipä luvannut soittaa. Kuulemma häntä ei huvita soittaa läksyjäkään ja niin ei sitten soita muutakaan. Äsken kuitenkin kuului Ave Mariaa alakerrasta ja käyhän se joululaulusta oikein hyvin.

Joulupukki töllistelee rappusilla lähtövalmiina ja porot kai kuopivat pihalla sorkat lähtökuopissaan.

Mies toi kaupasta vuoden ensimmäisen glögipullon ja sen verran erilaisia herkkusillejä ja graavilohta, että niiden kaveriksi oli kuulemma pakko ostaa pieni snapsipullo ja pussillinen perunoita. Meillä ei kumpaakaan harrasteta kovin usein, mutta nyt siis keitetään muutama pottu ja otetaan pienet snapsit pikkujoulun kunniaksi. Pieni joulupaistikin näytti tulleen kaupasta, mutta joululaatikoihin kajotaan vasta aattona. Kahden hengen taloudessa on kiva, kun voi joskus herkutella vähän kalliimmillakin jutuilla. Ei silti, pari päivää tässä syötiinkin pelkkää pastaa ja vaarin sienistä tekemääni muhennosta.

Tein eilen selvää pankkitilistäni. Tilasin laatikollisen kirjoja jouluksi, itse asiassa kaksikin laatikollista. Se toinen on tosi vanhaa kirjallisuutta nettidivarista. Vanha wirsikirja ja Biblia ja Katekismus selityksineen ja muutakin 1800-luvun maailmaan orientoitumista varten. Voi olla, että mainitut teokset olisivat löytyneet faijan kirjahyllystä lainaksi, mutta minä nyt vaan satuin haluamaan nämä itselle ja omaksi. Vain tuo katkismus oli kalliimpi teos, mutta hintaa tuli, kun osti kerralla monta halpaa kirjaa. Jännä taas nähdä, miten vanhan fraktuuran lukeminen sujuu.

3 kommenttia:

  1. Fraktuura on siitä jännää, että jotenkin siihen ei totu - vaikka tiedän että "f" on s, niin luen silti fanat fiten kuin miltä ne näyttäwät... :)

    Meillä olisi ollut työpaikan (koko talon, sis. monta firmaa) pikkujoulu tänään, mutta eipä jaksanut edes ajatella tämän viikon jälkeen ja viikonloppua (= 1-2 muuttoa, en vielä tiedä tarvitaanko meitä molemmissa) odotellessa. Hesestä haettiin meidän pikkujouluruoat, tosin suklaabokseja lähti mukaan jälkkäriksi.

    VastaaPoista
  2. Mukava se on vähän herkutella ja juoda glögiä siellä uudessa kauniissa keittiössä.
    Nautinnollista viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Meilläkin ostetaan nykysin luomua ruokapuolella...Ei kerkiä kahen hengen tallouvessa köyhyttää :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!