Otin eilen kuvan lumikasan auraajista. Ihan vaan huvikseni kuvasin, vaikkei tämä varsinaisesti esitä mitään. Tänään päärakennuksen katolla on rapissut siihen malliin, että sieltäkin lumet alkavat ehkä pian jo sulaa tai valua alas. Kevättä se tekee.
Tämä toinen ei ole piilokuva, vaan Toisen tyttären rakas lemmikkikoira, joka pistettiin autoon arestiin. Se ei kuitenkaan estänyt emäntäänsä puolustavaa koiruliinia haukkumasta meitä tosi raivokkaasti. Sanomattakin on selvä, että moista petoa ei arvannut laskea pihalle. Jackrussellinterrieristä on kysymys.
Isännällä on huomenna ja ylihuomenna menoa lääkärin puheille. Varsinkin huominen minua jännittää, sillä kyse on kardiologin tutkimuksista. Toivottavasti kaikki on hyvin tai siis ei huonommin kuin toista vuotta sitten. Ylihuomenna hän vapautuu yhdestä itsekseen kuolleesta hampaasta. Näin sitä ihminen rapistuu ja kuolee osa kerrallaan. Onneksi ei sentään isompi osa ole kuollut kuin yksi vaivainen takahammas.
Kiva, että jollakin muullakin aikaa hurahtelee koneella ;)
VastaaPoistaTässä yhdistyvät kauniilla tavalla sekä arki että arkea syvemmät olemisen tilat, olemassaolo ja katoavaisuus, elämä ja kuolema. Aloitat ihanan samaistuttavalla ajatuksella: aurinko paistaa ja koko päivä on mennyt koneella. Samoin käy täällä aivan harvinaisen usein. :P
VastaaPoistaIhminen on kuin rintamamiestalo. Mikään maailman mahti ei sitä estä homehtumasta ja ennemmin tai myöhemmin, useiden remontointien ja paikkailujen jälkeen mädäntymästä purkukuntoon. Kuten kauniisti ilmaisit: "Ihminen rapistuu ja kuolee osa kerrallaan." Niinpä, pala palalta pikku hiljaa. Aika kaunista, kun sillä lailla ajattelee :>
Onnea tutkimuksiin. Toivon, ettei mitään pahempaa ilmene. Mukavaa maaliskuun loppupuoliskoa teille!