Seuraavaksi teimme muutaman asioinnin. Minulla oli lahjakortti Iittalan myymälään ja sen päätin käyttää tänään. Ostin yhden mukin ja kaksi lautasta. Muki on tämä Kotikaupunkini -sarjan Puisto.
Lautaset ovat Heikki Orvolan 24h -astiaston lautasia sinisellä koristeella, jonka Kati Tuominen-Niittylä on tehnyt jo toistakymmentä vuotta sitten. Minulla on kaksi beige-ruskeaa lautasta vanhastaan ja olen pitkään harmitellut, etten aikanaan ostanut sinisiä. Nyt sitten sain ne!
Tämä koriste oli vain vähän aikaa tuotannossa ja siitäkin on vaikka miten pitkä aika, mutta nyt tullut näköjään. En kysynyt, mutta luulisin, että näitä saa pelkästään vähän aikaa ja vain omista myymälöistä, noista outleteistä. Yritin huonolla menestyksellä etsiä kuvaa Klaus Haapaniemen Korento-astioista sinisenä. Sininen versio kuulemma tulee kauppoihin huhtikuun alussa.
Käväisimme postiasialla ja sitten vaaria tervehtimässä. Minä hölmö kysyin, oliko vaari huomannut nuorimman tyttärensä 60-vuotispäivän. No ei ollut ja sitä isä harmitteli kovasti moneen kertaan. Systeri ei tehnyt numeroa synttäreistään, mutta olisi nyt voinut isälle muistaa kertoa, kun oli nimenomaisena juhlapäivänä vielä tervehdyskäynnilläkin ollut.Yritin paikata lohduttamalla, että kuka sitä nyt kaikkea voi muistaa eikä ysikymppisenä tarvitsekaan. Pah!
Etsin erästä kirjaa, jonka tiedän olevan talossa. Sitä ei löytynyt, mutta tein upean löydön (jonka heti takavarikoin itselleni pitkään lainaan). Isän isoisän ja isoäidin nuoruudenkuvan, joka voi olla heidän hää- tai kihlakuvansa. Nyt puhutaan noin 1870-luvusta. Löysin myös vanhan virsi- ja evankeliumikirjan, jonka oikia omistaja oli samaisen isoisoäidin ensimmäinen mies. Hän oli toisen aviomiehen serkku.
Kirja on painettu 1856 ja varustettu sekä omistajan suomenkielisellä että vaimonsa ruotsinkielisellä omistuskirjoituksella. Eikös äitini ole pitänyt mennä jossain vaiheessa tuhertamaan, onneksi tosin lyijykynällä, jotain sukuselvitystä alkuperäisen tekstin alle.
Ruotsinkielinen puoliso on kirjoittanut tyttären syntymästä: "Dottren Olga Adamina född den 25. Februari År 1867 klok 2 på efterm." Pikku tyttö ei elänyt pitkään, kuten ei hänen nuorempi Selim-veljensäkään. Seuraavassa avioliitossa lapsia syntyi aika liuta, mutta niistä vain neljä jäi eloon, viisi kuoli pienenä. Tämän virsikirjan omistaja itse kuoli nuorena, alle 30-vuotiaana, mutten nyt muista tautia varmasti. Olisikohan ollut keuhkokuume? Kirja kumminkin on minulle monessakin merkityksessä aarre, samoin tämä valokuva, jonka nyt näin ensimmäisen kerran. Kummastakin on ollut tähän asti vain keski-iän ja etenkin viimeisten vuosien kuvia.
Voi ihania aarteita olet löytänyt:)Kyllä viime vuosisadan alussa kuoli paljon keuhkokuumeeseen...Meidänkin vanhassa torpassa kuoli 17 vuotias neitonen 1931 keuhkokuumeeseen.
VastaaPoistaIittalan sivuilta löysin tiedotteen, jossa oli kuvia sinisestä Korento-sarjasta. Jotenkin tuo Korentokaan ei oikein kolahda, eikä Taika... Olen yksinkertaisemman koristelun ystävä.
VastaaPoistaVoi miten ihastuttava toi Iittalan muki :)
VastaaPoistaKaunis tuo sininen korento. Pitänee käydä katsomassa näyttelyä.
VastaaPoistahttp://uusimuste.blogspot.com/2012/03/sinisempi-korento.html
Hieno aarre tuo virsikirja ja valokuva. Olisinpa onnellinen jos minäkin tekisin tuommoisen löydön.
VastaaPoistaMeillä juhlittiin tänään Armas-kissan nimppareita. Kaikille kateilleni herkkunappuloita ja kermaa =)
Kauniita astioita olet ostanut!Iloa arkeen :)
VastaaPoistaVoi kun on nätti muki :).
VastaaPoistaJa tuommoinen arvokuva!