torstai 15. maaliskuuta 2012

Vihdoinkin almanakka!

Ollaan jo tässä vaiheessa vuotta ja vasta nyt sain hankittua itselleni taskualmanakan. Pöytäkalenteri on yhteisessä käytössä enkä aina muista edes täydentää menemisiä laukussa kulkevaan kalenteriin, mutta on ollut outo tunne olla sitä ilman. Nyt ei muuta kuin täyttämään alkuvuoden sivuja!

Harmi vain kun edellistene vuosien jo käytössä pehmenneet oikeat nahkakannet eivät mahdu uuden almanakan päälle. Uuden kannet ovat selvästi kovemmat ja ennen kaikkea - ilman kolmen vuoden pikkukuvia lapsenlapsesta.

Kävimme pitkästä aikaa prismakaupassa, mies toimitteli omia asioitaan ja minä pääsin kirjakauppaan käyttämään bonussetelini. Se olikin niin suurelle summalle, että sain kalenterin lisäksi kaipaamiani nitojan niittejä, mustetta printteriin ja sitten oli vielä kiireesti ostettava jotain, kun  edellä mainitut oli jo lyöty kassakoneeseen. No kirja tietysti oli nopein hankinta, tällä kertaa nappasin matkaan Liza Marklundin uusimman.


Kustantaja Otava kertoo kirjasta näin: 
"Rohkea väittelijä osuu tiukoilla kannanotoillaan myös tämän päivän persu-Suomen kipeisiin kohtiin
Liza Marklund käsittelee useissa kirjoituksissaan Ruotsidemokraattien nousua, sen vaikutusta ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja julkiseen keskusteluun. Näistä teksteistä on helppo löytää yhteyksiä Suomen tämänhetkiseen poliittiseen tilanteeseen.
Kirjailija puhuu myös sorrettujen naisten, hyväksikäytettyjen lasten ja terroristeiksi syyttä luokiteltujen miesten puolesta, eikä hän pelkää korottaa ääntään silloin kun muut pysyvät vaiti.
Muutamassa henkilökohtaisessa tekstissä Marklund kuvailee menestyksensä varjopuolia ja omaa arkeaan.

Vastalauseita-kirjaan on koottu kirjoituksia Liza Marklundin 25 vuotta kestäneen toimittajanuran varrelta. Se on eräänlainen sisarteos Marklundin ja Lotta Snickaren viisi vuotta sitten ilmestyneelle kohukirjalle Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan." 

Olen pitänyt Marklundin aikaisemmista kirjoista, joten odotan hetkeä, jolloin rupean tätä lukemaan. Viime aikoina olen lueskellut suomalaisten naisliikkeiden historiikkejä ns. sattuneesta syystä. Tämä näyttää ikään kuin täydentävän niitä, luulisin.

6 kommenttia:

  1. Heitin almanakan heti eläkkeelle päästyäni kyllästyneenä siihen, että "lentopäiväkirja" oli ollut liian tärkeässä roolissa. Nyt kirjoittelen tärkeimmät kuten lääkärit yms. prinssipuolison kalenteriin, hän kun ei menevänä päivääkään selviäisi ilman sitä. No, katson minä joskus puhelimen kalenteristä monesko sattuu olemaan päivä. On aika vapauttava olo ilman allakkaa.

    VastaaPoista
  2. Tykkään itsekin Marklundin kirjoista, joskus ne vaan ovat tosi rankkoja, mm. Uhatut kolahti kovasti. Kerrothan sitten kokemuksesi kirjasta :)

    VastaaPoista
  3. Taidankin siirtää muut syrjään ja aloittaa heti Marklundin.

    VastaaPoista
  4. Aion selvitä tästä vuodesta eteenpäin ilman taskualmanakkaa ja kalenteria. Muistiinpanoja teen parhaani mukaan tavalliseen muisti-päiväkirjaan tai sitten tietokoneelle. Mielenkiintoisia hetkiä Marklundin kanssa! Saattavat unet jäädä pienemmälle lukemisen takia.!

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut kaikki Marklundin kirjat.Mielenkiinnolla jään odottamaan kokemuksiasi tästä uusimmasta!

    VastaaPoista
  6. Tämä on ensimmäinen vuosi, ettei minulla ole taskukalenteria. Käytän kännykän kalenteria ja isoa seinäkalenteria, johon merkitään kaikki, myös miehen, menot.

    Tämä on riski, tiedän. Kännykkä voi hajota milloin tahansa tai kadotakin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!