Miten aika hupsahtaa näin nopsaan?

Ajan nopea  kuluminen yllättää aina yhtä paljon. Päivät melkein valuvat käsistä, vuodet kuluvat eikä perässä tahdo pysyä, vaikkei elämässä ole muuta kuin oleilua ja hitailua. Nyt tällä kerralla yllätyin siitä, että täällä vain muutamaa blogipäivitystä lukiessa huomasin istuneeni paikalleni juurtuneena toista tuntia.

Löysin sentään kierroksellani uuden arvonnan ja samalla blogituttavuuden, tuon Cherin, tuosta sivusta pääsee sinne arvontaan. Blogin nimi on Autuas olo.

Kevät tulee, vaikka viikonvaihteeksi tosin luvattiin lunta ja tuulta, myrskyä ja myräkkää. Tämä talitiainen pörrötti höyheniään ja ilmeisesti rapsutti talven kirput itsestään jo muutama päivä sitten. Linnulla ei ollut mihinkään kiire eikä se häiriintynyt edes ikkunan takana kärkkyneestä valokuvaajasta. Kaikki paikat tulivat ilmeisesti puhtaiksi.

Moni on nähnyt tai kuullut jo muuttolintujakin. Minä en, paitsi pari harakkaa. Niitä ei ole näkynyt pihassa vähään aikaan, mutta nyt kai jänisten kaurat houkuttelivat. Niin ja tietysti tiluksiaan mittaavan fasaanin, jos ei näe niin aikankin kuulee lähes päivittäin. Ruokin sitäkin kauroilla, jotka karistan "sillan alle" eli maahan terassin lattian raoista. Harakat eivät osaa tai uskalla mennä sinne.