Minä onnekas

Katsokaa nyt, mitä oli Romulyylin arvonnassa:

tällainen vanhanaikuinen Hyvä Paimen -kuvataulu, helmet  ja pitsi- ja reikä (?) -koristeinen liina oli palkintona ja minä voitin tämän koko setin! Sen kunniaksi kävin näin yösydännä hakemassa dominokeksipaketin ja nakertelen sitä tässä samalla.

Päivän tärkein askare on ollut valokuvakirja, jonka tein ja hetki sitten lähetinkin jo ifille siltä varalta, että naapurit kutsuvat meidät lähiaikoina kaffelle, kuten on ollut puhetta. Kirjan teema on naapurin tontin historia lähtien 1800-luvun puolivälin paikkeilta. Ei mulla vanhoja kuvia ollut, mutta uusia plus entistä pihaa pitkin ja poikin ja tekstiä höysteeksi. Itselle tilasin toisen kappaleen muistoksi tontista. Sen verran kone käy vielä kierroksilla, että ajattelin bloggaamisen vähän rauhoittavan - yhdessä niiden keksien kanssa.

Isä ei päässytkään tänään sairaalasta, sillä huomenna hänellä on vielä ultraäänitutkimus. Rintaa kuvataan, siinä on joku patti, joka kai pelottaakin isä aika tavalla. Sairaalassa hän oli tavannut yhden parhaimmista kavereistaankin, jonka kunto ei kuulemma hyvää luvannut. Murhetta murheen päälle.

Naispuolinen lähisukulainen oli taas kerran valistanut miespuolista lähisukulaista. Ei nyt suoraan hauku faijan huonosta hoidosta, mutta jotain sinne päin ainakin rivien välistä luettuna. Nyt kuulemma astmaatikko pitäisi toimittaa allergiatesteihin ja "sittenhän on hoito helppoa, kun tiedetään, mitä hoidetaan". Juupa-juu.

Kun maitorupisen isän hoito alkoi tohtori Ylpön hoivissa noin 1-vuotiaana ja hän on kestänyt tomuiset sotatantereet ja heinänteot sen jälkeen, huonosti tosin, niin eiköhän kuluneen 90 vuoden aikana ole nuo allergiatkin pöyhitty muutamaan kertaan, luulen minä. Osaisin itsekin antaa listan saneerauskohteista talossa: kirjat lasin taakse tai pois, lehdet pois, matot pois, verhot pois, petivaatteet uusiksi, topatut mööpelit pois, kaikki pytyt, vaasit ja koriste-esineet pois.... Osasta voi varmaankin selvitä pesulla tai kosteapyyhinnällä. Mutta kun minä luulen, että isä mieluummin pärskii viimeiset vuotensa kotona, joka on sellaisena kuin se on ollut kaikkine pölypesineenkin kuin muuttaa tyhjäksi saneeratun kodin steriiliin huoneeseen ja elää ehkä muutaman kuukauden kauemmin. Tämä miespuolinen sukulainen oli samaa mieltä, mutta sanoi katsastavansa patjoja. Ja niin vanha ukko kuin isä onkin, niin pistää kyllä meidät joka iikan järjestykseen, jos ihan hulluja rupeamme ehdottelemaan. Täytyy nyt kuulostella hänen mielipiteitään. Siivoojat käyvät, mutta eivät hekään tietysti kirjoja tomuta.

Nyt hyviä öitä yökukkujille, muille huomenet!