Olisi kaikenlaista puuhaakin, mutta täällä on paljon mukavampaa. Loppujen lopuksi vain vähän on tarpeellista eikä aina sekään. Näin varmaan tämä pihan arvokas fasaaniherrakin arveli päiväkävelyllään.
Me saimme lepotuoliasian onnelliseen päätökseen. Tuoli on hyväksytetty, ostettu ja odottaa vain pääsyä isän telkkarihuoneeseen ja faarin kotiin pääsyä koeistumaan se. Tämmöinen on Ritz-tuoli:
Kuva on huono, sillä näpsäisin sen esitteestä, mutta malli selviää. Väri on jotain harmaanruskeankirjavaa eli oikeastaa aika oikea kuvassakin. Itsellämme on samanlaiset lepotuolit, tosin eri päällisellä, joten osasimme ilmeisesti mainostaa tätä tarpeeksi vakuuttavasti ja niin isä hyväksyi ehdotuksemme. Kädensijat ovat hyvät ja tukevat ja korkeuttakin mukavasti, joten huonoselkäinen ja -jalkainenkin saa kammettua itsensä ylös. Peffan alle voi tarvittaessa laittaa vaikka pehmeän tyynyn lisäksi. Ja jos tuoli ei ole hyvä, niin haemme sen meille.
Isä oli aika pirteä. Lääkitys oli heti auttanut, mutta lääkäriä hän ei vielä tänään ollut tavannut. Tällä kertaa sairaalareissu ilmeisesti on aika lyhyt, muutaman päivän keikka. Kävimme vilkaisemassa äitiäkin, mutta hän nukkui taas niin sikeästi, että annoin jatkaa uniaan. Hoitaja kertoi, että hän nykyisin nukkuu tosi paljon eikä ruoka maistu. Maito onneksi maittaa, niin ettei hän sentään ihan ravinnotta jää ja hoitajat yrittävät syöttääkin. Onko tämä taas uusi vaihe sairaudessa ennen lopullista alamäkeä?
Onpa tuo tuoli tosi tyylikäs.
VastaaPoistaToivottavasti isäsi piristyy. Toivotan voimia Sinulle, koska on raskasta varmasti seurata rakkaan ihmisen heikkenemistä.
Näyttää tarkoitukseensa sopivalta tuolilta:)
VastaaPoistaKyllähän Äitisi tila vaikuttaa näin etäältäkin
olevan jo melko lopputaivalta. Ihmisen kuulo on kuitenkin viimeinen aisti, olen anatnut itseni ymmärtää. Vaikka Hän nukkuukin, sano Hänelle jotakin käydessäsi :) kevyitä askelia Sinulle siellä käydessäsi. Kaikella on aikansa.