Hertan päivää

Ihan hyvä päivä illassa. Toinen tytär kävi pitkästä aikaa päiväkylässä. Hänellä on jännät paikat, kun haki kahteen hyvin erilaiseen koulutuspaikkaan kahdelle täysin vastakkaiselle alalle. Pääsykokeet olivat menneet niin hyvin, että nyt hän aprikoi sitä mahdollisuutta, että jospa pääseekin molempiin kouluihin. Kumman osaisi valita? Siinäpä sitä pähkäiltävää. Toisaalta kumpikaan ovi ei vielä toistaiseksi ole avautunut. Pidetään peukkuja!

Meillä tehtiin eilen Wellingtonin pihviä tai oikeammin kai paistia Yhteishyvän ohjetta mukaillen. Kahden päivän annos eli tänään ei tarvitse muuta kuin lämmittää.

Uunissa se on vielä kokonaisena. Ulkofileen kappale - mies epäili, että paistia - on päällystetty voitaikinakuorella ja välissä on pekoni-persilja-sipuli-herkkusienisilppua.

Tällainen se oli uunista ottamisen ja leikkaamisen jälkeen, jolloin lihamittari näytti 58 astetta:

Ei kovin esteettisen näköinen ruoka, sillä voitaikinakuori ja liha eivät halunneet pysyä yhdessä, vaikka annoin paistin levätäkin ennen leikkaamista. Kuvaan en noita sen kummemmin asetellut ja sen kyllä huomaa.  Makua se ei haitannut. Ruoka oli hyvää!

Seuraavalla kerralla laitamme täytettä enemmän, vaikka mies oli jo nytkin tuplannut sen määrän. Seuraavalla kerralla muistan laittaa myös vuokaan leivinpaperin, jolla paistin saa kätevämmin leikkuulaudalle leikattavaksi. Mutta huom. mies teki tämän ruuan ja sitä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Uudet  paistinpannut inspiroivat häntä selvästikin.

Huomaa otsikkokuva. Otin sen meidän parvekkeelta perjantai-iltana auringonlaskun aikaan. Aika hieno näky, ei muuta voi sanoa. Otin useamman kuvan, mutta annostelen niitä yhden kerrallaan ;-)