Sateista Kaisan päivää

Onnea kaikille Kaisoille ja Katjoille, Katreille ynnä muille nimipäiväsankareille! Täällä ei onneksi ole tietoakaan Kaisan kaljamista, vaan meillä päin Kaisa pissii tänään Antin rukkasille, opin äsken naamakirjasta.

Olemme viettäneet sosiaalista elämää: ensin tuli yhdet kahvivieraat ja sitten viiletimme Tytärtä onnittelemaan.

Unohdin tosin nimipäiväsuklaat kotiin, mutta varsinaisena asiana oli viedä ja ripustaa paikalleen vanha ryijy. Sain sen joitakin vuosia sitten äidiltä ja isältä, mutta meillä sille ei ollut arvoistaan paikkaa. Seinät nimittäin ovat täynnä. Tyttärellä osui olemaan juuri sopiva paikka ja hän otti innostuneena isomumminsa tai mahdollisesti vielä tätäkin vanhemman arvoesineen kotiinsa.
Ryijylangat on värjätty luonnonväreillä ja se on tehty viimeistään vuosisadan alussa, siis 1900-luvun alussa. Jos mummi ei sitä kutonut kansanopistossa, niin ehkä kapioikseen. Vai olisikohan hän saanut sen jo anopiltaan tai äidiltään lahjaksi? Kuvaahan minulla ei siitä tietenkään ole, kuka nyt sellaista muistaisi ottaa.

Kamera olisi voinut olla mukana, sillä ajaa hurautimme kotimatkalla rautatieaseman kautta. Kävimme ihailemassa kaupungin laittamia valaistuja, ihastuttavia puita, joita on sillä suunnalla ainakin neljä tai viisi kappaletta. Kiitos, kaupunki!

Omat käsityöni ovat pysytelleet kinnaslinjalla. Kolmas syksyn tumppupari on menossa tai oikeammin tulossa. Ihan perusmallia teen. Kun kerta tumppukuuta vietetään, niin silloin kudotaan tumppuja. 

Sain illalla, tai oikeammin yöllä, ikävän sähköpostiviestin. Ystäväni mies oli sairastunut ja käynyt lääkärissä. Lääkäri oli passittanut hänet suorinta tietä aluesairaalan tippaan: korkea kuume olikin keuhkokuumetta. Sitä on kuulemma nyt paljon liikkeellä. Voimia ja tervehtymistä molemmille puolisoille!

Me olemme olleet vaihteeksi terveitä, joskin mies valittaa polveaan ja tänään sanoi palelevansa koko ajan. Johan sitä muutama viikko oltiinkin terveitä.

Rohkaisin eilen mieleni ja lähetin kirjoitustyöni ohjaajalle luettavaksi yhden luvun, jonka olin muokannut hänen toivomallaan tavalla. Toivottavasti teksti ei tule bumerangina takaisin. Olisi tässä jo aika päästää irti ja toivottaa koko paketille onnea ja menestystä. Ilman opastusta ja valistusta en nimittäin osaa tekstiä sen paremmaksi kirjoittaa. Hih, enää sen paremmaksi...