Iltaa ja Isänpäivää!

Isänpäiväjuhlallisuudet on vietetty oman isän luona. Meillä ei ollut sen kummempaa, kun ei lapsia ole enää vuosikausiin asunut kotona eikä mieheni ole isäni. Kaikki he kuitenkin soittivat ja onnittelivat isäänsä. Esikoispojan perhe olisi tullut käymäänkin, muttemme ottaneet vastaan, kun emme itse olleet kotona. He ehkä tulevat viikon päästä.

Kun lähdimme, oli tämä Orava Pörröhäntä juuri asettunut lounastamaan terassin kaiteelle. Tämä on kai vakioasiakas lintulaudallamme. Isääkin ja sisaruksiakin kuvasin, mutta kuvat ovat kamerassa enkä varmaan niitä muutenkaan tuo tänne. Koko kakaralauma oli käynyt onnittelemassa, mutta osa oli jo lähtenytkin ennen kuin me ehdimme paikalle.

Huomasin taas kerran, että emme pysy lahjojen kilpavarustelussa ollenkaan mukana. Ysikymppiselle on vaikea viedä mitään ja niin mekin päädyimme vaatimattomaan hedelmäkoriin. Meidän mansikat kalpenivat kahden kirjan, flanellipyjämän ja muutaman konjamiinipullon rinnalla. En tosin olisi ikimaailmassa keksinyt viedä Sofi Oksasta isälle, varsinkin kun faija kertoi lukevansa nykyisin lähinnä aamun lehden, jos sitäkään.

Vierailumme oli kaikessa tapauksessa mukava, paitsi että isä valitteli kovasti lonkkansa särkyä. Se valvottaa yöllä ja päivällä. Se on ajat sitten leikattu, nyt pitäisi korjata, mutta tuossa iässä taitaa leikkaus olla niin suuri riski, ettei sitä hevin oteta. Toivottavasti kipu menee ohi tai ainakin lääkitys löytyisi. Särkylääkkeet tosin ovat jo nyt tavattoman vahvat. Ei yhtään hyvä juttu.