Noin sanoi vanha kansa ennen vanhaan, mutta olenpa viimeisen vuorokauden sisällä ollut hirmuahkera: ommellut viisi verhoa, ottanut joukukorttikuvat ja tilannutkin kuvat, raahannut romua aittaan ja aitanvajaan kaksi kottikärryllistä ja pyyhkinyt pahimpia pölyä sieltä sun täältä. Siivous jatkuu vähän vielä huomenna, mutta nyt veto loppui.
Uudet verhot, valitettavasti vain liian lyhyet, mutta oma vika: mittavirhe. Ja mittausvirhekin. En hoksannut ottaa huomioon tankokujan vaatimaa kangasmäärää ja kullanvärisiä verhorenkaita ei ole nykyisin saatavissa. Kun tangot ovat muuten hyvät, niin mitäpä niitä vaihtamaan, vaikken erityisen innostunut tuosta kullankimalluksesta olekaan. Ikkunan edessä kimaltelee miehen pasuuna, joka pääsi mukaan joulukorttikuviin.
Ostin joskus keväällä tai kesällä huutonetistä laatikollisen nauhoja ja
pitsejä ja nyt osan nyplätyn näköisestä pitsistä pääsi hyvään käyttöön.En tunnista tekniikkaa, mutta pellavalangasta tuo on tehty ja tosiaan ainakin näyttää nyplätyltä, onko sitten käsin vai koneella tehty, sitä en osaa arvata. Laatikossa kyllä oli käsin virkattujakin pitsejä ja hyvin monipuolinen valikoima kaikenlaisia nauhoja.
Kolme verhoa vielä puuttuu ja onkin toinen kysymys, tuleeko kangasta Ruotsista vai ei. Mies mäkätti illalla siitä, että en ole ajoissa ommellut näitä ja nyt tuli kiire, kun halusin saada verhot maanantaiksi ikkunaan. Ompelin viittä verhoa varmaan kolmatta tuntia, kun joka reuna oli kantattava. Uusi ompelukone toimi hyvin - uusi ja uusi, takuuaika meni jo varmaan vuosi sitten umpeen, mutta ei ole ollut mitään ommeltavaa.
Mies mokoma ei käsitä, että lähes 400 sivun kirjoittaminen vie aikaa, oli se sitten hyvin hyvää tai tosihuonoa tekstiä. Tai ehkä sillä sittenkin kaihersi omassatunnossa, kun tavoistaan poiketen toi kauppareissulta kukkasen.
Viikonlopun ruoaksi kokeilemme Kodin kuvalehdessä ollutta ohjetta. Siinä pakastimesta suoraan otettua naudan etuselkää käskettiin paistaa 10-12 tuntia 80 asteessa ja sen jälkeen liottaa suolasokerivedessä 5 tuntia. Minä otin lammaspaistin pakkasesta. Saa nähdä, mitä siitä tuli, sillä meidän uuni eli viime yönä omaa elämäänsä ja jossain vaiheessa lopetti paistamisen.
P.S. Pahoittelen epätarkkaa kuvaa, mutta idea kai näkyy tästäkin.
Tuolla tapaa paistan isommat hirvipaistit aina, ei tule kuivaa ja maustuu sisältäkin kun antaa kuuman paistin olla vedessä ihan jäähtymiseen (tai seuraavaan päivään) asti.
VastaaPoistaMikä siinä onkin, että "viimetinka" on ihan paras motivaattori, mulla ainakin tahtoo kaikki hommat aina jäädä viimetipalle.
Upea verhoseinä, samalla juhlava ja lämmintunnelmainen! Ihana sininen sävy seinässä, muuten. Ja noita mittausvirheitä sattuu itse kullekin :D.
VastaaPoista