lauantai 11. toukokuuta 2013

Äitienpäivän aatto

Huomenna tehdään suuri poikkeus aikaisempiin äitienpäiviin. Mies ehdotti, että menisimme tyttären ja hänen lapsensa kanssa äitienpäivälounaalle. Luulenpa että se on minulle ihka ensimmäinen äitienpäivälounas. Enhän tässä ole äiti ollutkaan kuin vasta 41 ja puoli vuotta. Tytär on kyllä huomioinut vähintään kortilla ja usein kukallakin. Ihana äitienpäiväruusu, joka kukoisti monta vuotta rapunpielessä, kylläkin taitaa olla "menneen talven lumia". Sääli, sillä sen kukat olivat suloisen sampanjan väriset ja se jaksoi kukkia usein kaksikin kertaa kesässä, aina pakkasiin asti.


Omat äitienpäiväkukkani vein jo tänään haudalle. Valkovuokot ja skillat omasta pihasta ja kimppu ruusuja. Isällä oli aina tapana hakea äidille valkovuokkokimppu ja niinpä hurautimme näyttämään kuvaa hänelle. Isä oli tänään selvästi virkeämpi kuin edellisellä käynnillä.

Otin ruusukimpusta yhden ja vein sen kirjani kertoja-Kristiinan haudalle. Siellä kukoisti jo orvokitkin. Meidän haudalta oli vasta talvi siivottu pois. Harmi, etten älynnyt ottaa ylimääräistä lasipurkkia kotoa mukaan, kun en vielä silloin ajatellut käyntiä tällä toisella haudalla. Hautuumaan joutilaita kukkavaaseja ei näkynyt missään enkä ihan haudoilta kehdannut sellaisa ryövätä.


Hyvää äitienpäivää!

2 kommenttia:

Kiitos kommentistasi!