Syntymäpäivä illassa

Onpa ollut mukava synttäripäivä. Istutin kaksi omenapuuta muistellen Lutherin neuvoa, että vaikka huomenna tietäisit kuolevasi, niin istuta omenapuu. Punainen kaneli ja Valkea kuulas ovat nyt pihassa tukevassa jonossa Kuninkala-omenapuun kanssa, sen joka viime vuonna teki peräti kaksi omenaa.

Mies sai omilla synttäreillään lahjaksi pullon kuoviiniä ja sen me illalla korkkasimme omalla terassilla. Sen jälkeen keitettiin ensimmäiset uudet perunat ja ah, miten olivat hyviä tillin, voin ja sillin kanssa!

Istutusurakka jatkuu huomenna, jos säät sallivat. Värväsin jo tytärtäkin viikonloppuna avuksi, sillä kasveja on todella melkein yhtä paljon kuin jossain huvilajahuussi-ohjelmassa.

Tässä nautitaan äitienpäivälounasta:

Puhelin soi iltakymmeneltä ja sehän aina vähän säikäyttää. Langan toisessa päässä oli ikiaikainen ystäväni, joka soitti Hollannista onnitellakseen. Ystävyytemme alkoi, kun olimme 9-vuotiaita. Tulevaisuudessa ehkä tapaamme useammin, sillä hänkin on jäämässä eläkkeelle ja viettää enemmän aikaa koti-Suomessa. Puhelu oikein kruunasi hyvän päivän.